Korpi vrt. / vs. Etelä + minielämänkerta, Vol. 1 

Asuin korvessa Etelä-Lapissa yhtä mittaan yli vuoden, pisin aika poissa asuinpaikasta oli vuoden aikana puoli vuorokautta. Ja asun edelleen korvessa, nyt on menossa toinen talvi.

Termit:

Korpi = Paikka, joka sijaitsee jossain metsän keskellä tarpeeksi kaukana sivilisaatiosta ja sen myrkkyinfrasta (valosaaste, sähkösäteily, kaivokset, tuulivoima, teollisuus, liikenne, naapurit ym.). Korpi ei ole maaseutua. Korpea luonnehtii enemmänkin luonnontilaisuus ja tietty erämaisuus. Maaseutu taas on nimensä mukaisesti maatalousvaltaista aluetta, missä pääsääntöisesti viljellään maata, maatilat ja kotieläintilat ovat isoja, metsät ovat suurimmaksi osaksi tehometsätalouden piirissä. En muuttaisi maalle mistään hinnasta, pois lukien pääkaupunkiseudun ympäristö, joka ei varsinaisesti ole maaseutua vaan osa metropolialuetta. Korvessa taas ei ole laajamittaista maataloutta, maisema ei ole yhtä suurta peltoa, ja luonnontilaisia alueita löytyy. Asuinympäristössäni ja alueella on kuitenkin paljon pieniä maa- ja eläintiloja, niin kuin pohjoisessa yleensä. Ne eivät kuitenkaan sijaitse ihan kiinteistön vieressä. Metsätalouttakin löytyy liian kiitettävästi mutta suota ja Lappityypillistä kaunista kitumetsää on paljon, ja suojelualueita jonkun verran. Vapaa-ajan asutus ja harvakseltaan sijaitseva vakituinen asutus ovat ympäristössä vallitseva olomuoto. Laajoja alueita on pelkkää metsää, suota ja vesistöjä.

Etelä = Pääkaupunkiseutu ja hieman laajemmin alueet sen ulkopuolella.

Alustus

Haihduin pysyvästi korpeen toukokuussa 2022. Syynä se, etten voinut enää elää valosaasteen ja sähkösäteilyn keskellä, mitä Helsinki ja kaupungit muutenkin nykyisin ovat täynnä. Poistuminen oli äärimmäisen katkera, vaikea, pitkällinen ja väärä projekti, mitä olen ruotinut läpi jo kuudentoista sivun verran tässä blogissani, kirjoituksissa ’Kuinka elämäni tuhoutui täydellisesti, Vol. 1 & 2’.

Jos, se ei vielä riittänyt, tässä lisää parikymmentä sivua pessimisti-kyynikon tilityksiä. Tästä blogipostauksesta tuli samalla minielämänkerta koska kaikki vaikuttaa kaikkeen.

                                                                            * * *

Lyhyenä tai pitkänä kertauksena, raavin kiinteistömarkkinoita läpi kahden vuoden ajan tuloksetta, tai oli siinä välissä kauhuplantaasin osto ja myynti, ruodin tapausta jo em. blogikirjoituksessani. Lopulta pankkien tuhottua elämäni, menneisyyteni ja tulevaisuuteni, täydellisen epätoivoisena, jo viimeiset voimani kauan sitten ylittäneenä, jouduin ostamaan kiinteistön psykopaattisarjahuijarimyyjältä ja -välittäjältä, ja vielä väärän kunnan puolelta. Huijaukset ja petokset paljastuivat tietysti vasta kaupan jälkeen, osa kiinteistön puuttuvista ominaisuuksista ja virheistä pian kiinteistölle muuton jälkeen, ja osa vasta myöhemmin pikku hiljaa.

Älkää ostako kiinteistöjä tai asunto-osakeyhtiön osakkeita (asuntoja) osakeyhtiömyyjiltä. Piste. Tai jos ostatte, älkää ostako yksityishenkilönä, vaan ostakaa ne oman osakeyhtiönne nimiin (paremmin suojattu, ette lähtökohtaisesti vastaa henkilökohtaisella omaisuudellanne mistään, holdingyhtiörakenne saattaa antaa lisää suojaa, ja paremmat oikeusturvavakuutukset). Toinen piste. Hankkikaa juristiarmeija käyttöönne etukäteen, tai sitten yksi hyvä juristi, ja varmistakaa, että lakipalveluiden laatu, sisältö ja henkilöiden osaaminen ovat käsiteltäviä asioita vastaavia, ja että juristit eivät ole huijareita (mikä on ehkä liikaa vaadittu). Kolmas piste.

Ja hilatkaa oikeusturva- ja vastuuvakuutukset niin tappiin kuin pystytte, HYVISSÄ AJOIN ENNAKKOON ENNEN KUIN EDES AJATTELETTE KAUPPAA YHTÄÄN MISTÄÄN, oli kyseessä sitten yksityishenkilö tai yritys, ja tarkistakaa etukäteen vakuutusten sisällöt, ne kivat nolla- ei kun miinuskokoisella fontilla näkymättömät tekstit. Huolehtikaa, että oikeusturvavakuutuksenne kattaa myös vastapuolen oikeuskulut hävityissä jutuissa. 

Kannattaa ostaa mieluummin yksityiseltä myyjältä ja yksityishenkilöltä, koska jos kauppa tehdään kiinteistövälittäjän kautta, ja kaupan jälkeen ilmenee ongelmia, joudutte tappelemaan sekä myyjää että välittäjää vastaan = kaksinkertaiset kulut. Samoin jos käytte rikos- ja siviilioikeudenkäyntejä saman asian osalta, se helposti tuplaa kulut vähintään kymmeniin tuhansiin euroihin, pahimmillaan yli kiinteistöstä maksamanne summan tai kiinteistön todellisen arvon. Ja yksityishenkilön oikeusturvavakuutus kattaa yleensä noin 10K – 20K kulut per riita, mikä ylittyy jo käräjäoikeusvaiheessa, loput kymmenet tuhannet maksatte itse. Ja älkää missään tapauksessa kuunnelko neuvojani, ettette joudu samaan tilanteeseen. 

Kiinteistökauppariita on ollut meneillään tähän mennessä yli puolitoista vuotta. Vastaavat riidat ja oikeusprosessit ovat loppuelämän juttuja. Niistä ei ole paluuta entiseen, ja oikeuden päätöksistä riippumatta menetettyjä pääomia, elämää, tulevaisuutta ja terveyttä ei saa enää takaisin. Ei ole kevyt asia, kun pienituloisen ja kehollisesti heikon henkilön omat ja perityt, vanhempien pääosin omilla kehoillaan kaiken kärsimyksen kautta hankkimat rahat haihtuvat huijareille. Kun omalla keholla ei pysty tekemään rahaa, jokainen menetetty pääoman hitunen on ja pysyy poissa.

Huijarien löyhkä on asuessa jatkuvasti läsnä. Sen saastaiset huurut tunkeutuvat koko ajan jokaiseen soluun ja tavaraan. On raskasta asua psykopaattisarjahuijarin rakennuttamassa talossa ja ympäristössä, mikä on vienyt itseltä kaiken. Ja ei voi kuin aavistella, millä kärsimys-, riisto- ja verirahoilla huijari on kiinteistön rakennuttanut. Takana on luultavasti koko huijarin elämän kattava huijausten sarja, missä pääomaa on kerätty liukuhihnalta kaltaisiltani tai vielä perusteellisemmin heikommassa asemassa olevilta henkilöiltä. Tosin kaiken maailmassa olevan rahan alkuperä on lopulta likainen, kun mennään tarpeeksi pitkälle kapitalistisessa arvoketjussa.

Tämä kaikki värittää kokemustani korvessa elämisestä ja asumisesta. Kaikki asiat olisivat toisin, jos olisin onnistunut ostamaan Oman Kodin kiinteän asuinpaikan muodossa. Paikan, missä on hyvä henki, ja takana olisi ollut onnistunut kauppa. Nyt odottelen vain, että pääsen pois. Niin ei tietenkään tule tapahtumaan muutoin kuin jalat edellä, pankkien ja ulosoton tai perikuntani toimesta. Kiinteistö tullaan aikanaan myymään huutokaupalla muutamalla tonnilla, ja psykopaattisarjahuijarimyyjä ostaa sen tietysti silloin takaisin. Hyöty on silloin huijarille muutama sata tonnia. Huijari myy remontoimamme kiinteistön eteenpäin vähintään samalla hinnalla, ja jälleen väärillä ominaisuuksilla, millä se myi sen meille. Olemme joutuneet remontoimaan kiinteistöä huijarin jäljiltä, että se olisi edes asuinkelpoinen. Huijarit voittavat aina. Tämä kehityskulku on lähes väistämätön, ja ennustukseni pitävät usein paikkansa, niin hyvät kuin huonot.

Todellisilla ominaisuuksilla ja tähän mennessä tiedossa olevilla virheillä kiinteistön arvo on puolet tai vähemmän siitä hinnasta, millä ostimme sen. Kiinteistö on ollut toimestamme myynnissä jo muutaman kuukauden päästä sille muutostani koska se ei ominaisuuksiltaan vastannut sitä mitä ostimme, eikä sovellu tarkoituksiini koska siitä puuttuvat kaikki ne ominaisuudet, joista maksoimme summan, millä pirullekin pitäisi aueta paratiisin portit.

Itse taas en minkään asian myyjänä halua kuulla ostajista kaupan jälkeen yhtään mitään eli myyn oikeilla tiedoilla ja virheillä, kerron jokaisen tiedossani olevan virheen, ongelman ja epäkohdan. Se on itsestään selvää. On kummallista, että jotkut saavat huijata miten huvittaa joutumatta siitä vastuuseen. Tässä ei tarvitse mennä syvällisemmin oikeusjärjestelmän rinkirunkkukerhoon, huijareilla on tapana verkostoitua laajasti ja mahdollisimman ”korkealle”, se kuuluu ko. persoonallisuustyyppiin; raha-valta-status. Huijarin voi kenties tuhota vain toinen huijari, jos sekään. Huijarit myös varaavat puolustukseensa ja hyökkäykseensä k*päisimmät ja aggressiivisimmat juristit, joita nimenomaan tarvittaisiin niitä vastaan taistellessa. Huijarit vetävät elämäänsä läpi tuplateflonilla – mikään ei tartu, ja jos yrittää tarttua, taustalla häärii moninkertainen liukkaiden pintojen henkilövarmistus.

Toivottavasti päästään pyörittämään tätäkin tekstiäni oikeusjärjestelmän tiloissa jättiscreeneillä, missä se pääsee oikeuksiinsa, ainakin asiayhteydessään. Silloin testataan itse kunkin sarkasmin tajua. Tosin screenit säteilevät ja valosaastuttavat s*tnasti, niiden lähistöllä ei voi olla, joten perinteinen paperille printattu selonteko on aina parempi.

Välialustus

Pitkän alustuksen jälkeen mennään asiaan. Seuraavaksi vertailua, millaista on ollut asua korvessa omassa talossa vrt. etelässä kerrostaloyksiössä. Jos haluaa säästyä lukemiselta, niissä ei tässä tapauksessa ole juurikaan eroa, olen asunut molemmissa suunnilleen samalla tavalla. Kummassakin on ollut asumisen perusinfra, sekä läsnä elämäni Pyhä Kolminaisuus; Auto & Pesukone & Suihku.

Kaikki esitetyt asiat korpeen haihtumisesta olin ennakoinut lähes täysin, ja ne ovat toteutuneet hyvinkin ajatusteni mukaisesti. Mikään ei ole yllättänyt. Ainoa, mitä en ennakoinut, on psykopaattisarjahuijarimyyjä ja -välittäjä. Intuitiossani on selvästi vielä paljon kehittämistä.

Asun ja elän yksin, niin kuin olen aina elänyt, ja ei ole eläimiä. Pidän todellakin huolen erakkostatuksestani!

Kiinteistöllä on kaksi omistajaa; minä ja lähiomaiseni. Syy joihinkin puoliksi omistuksiini on se, että perin isältäni osan hänen omistuksistaan. Kateelliset: tunnistan ja tunnustan tässä asiassa etuoikeuteni, lukekaa em. alustus huolella, samoin elämäni tuhoutui -tekstit, en ole mikään rikas perijä vaan pienituloinen kohta entinen yrittäjä, lähitulevaisuudessa elän kodittomana nollatuloilla, ja kaikki huijareilta jääneet minimaalliset pääomani ovat nyt kiinni arvottomassa korpipaskaläjässä, jossa joudun asumaan, ja jota ei saa myytyä millään. Kun koko huijaripaska kaikkine kuluineen kaatuu jossain vaiheessa kerralla niskaan, ei mene kuin muutama päivä kun ulosotto realisoi kaiken. Pois muuttamiseen ei itselläni edes ole varaa, eikä myymiseenkään. Niistä molemmista yhteensä aiheutuu vähintään 10K kulut, sellaisia summia ei tästä kehosta löydy.

Tästä lähden enää roskalaatikkoon tai arkkuun, mieluiten käänteisessä järjestyksessä, kiitos pankkien ja huijareiden (ne tosin ovat myös synonyymeja). Pankit estivät elämisen omalla työlläni, ja investoimisen tulevaisuuteeni, huijarit hoitivat sitten loput tuhoamisesta. Epätoivo tunnetusti vetää puoleensa raadonsyöjiä. Onneksi nykyisin niillä ei ole enää mitään syötävää elämäni osalta, kun kaikki on menetetty. En suosittelisi ruhoani edes elinkauppiaille paloiteltavaksi. Kaiken koetun jälkeen kuolen ainoastaan nauruun, jos niin käy.

Toisen alustuksen jälkeen koetetaan mennä nyt asiaan.

Sitten se itse asia aihealueittain, Korpi vrt. / vs. Etelä

Sijainti

Korpi: Valitsin korpisijainnin huolellisesti alueelta, mikä on lähtökohtaisesti suojassa tuulivoimarakentamiselta, kaivoksilta, valosaasteelta, sähkösäteilyltä (tietoliikennemastot, langattomat tukiasemat, suuret voimalinjat ja sähkölinjat, talojen viereen monin paikoin änkevät isot sähkökeskukset tai millä nimellä niitä kutsutaankaan), muulta yhteiskunnan myrkkyinfralta ja valolla, sähköllä tai melulla saastuttavilta naapureilta. Näiden kaikkien ominaisuuksien selvittäminen mahdollisimman perusteellisesti ennen kauppaa on vähintään olympiamitalin arvoinen työ, jokaiselle joka sen tekee. Alue on osittain suojassa em. asioilta siksi, että se sijaitsee järven rannalla, vapaa-ajan asuntoihin keskittyneellä alueella, johon kunnalla on myös vapaa-ajan toimintoihin liittyviä intressejä eli kunnan ei välttämättä kannata tuhota aluetta perinpohjaisesti. Lentoliikennettä kuitenkin löytyy, hävittäjät viuhtovat alueella viikoittain, välillä kattoa hipoen, niiden tutkien aiheuttamat sähkösäteilytasot ovat vielä mittaamatta mutta en ole huomannut, että saisin niistä suoraan mitään oireita. Hävittäjälentoliikenne ja muu lentoliikenne on kuitenkin asia, mikä ei useinkaan sovellu sähköherkille eikä monille muillekaan, joten asiasta pitää mainita ostajille ennen kauppaa, mitä ei tietenkään tapahtunut.

Etelä: Etelässä sijaintini oli aikoinaan valikoitunut sattumalta yhdelle Helsingin parhaista alueista, jolla asuntojen arvo nousi vuosien aikana reippaasti. Kun myimme velattoman oman asuntoni (pankkien harjoittaman syrjinnän ja riiston takia), jonka vanhempani olivat minulle aikoinaan jäätävän ja epämääräisen taistelun jälkeen asuinkäyttööni ostaneet, asunnon arvo oli kaksinkertaistunut. Ja ne rahat menivät psykopaattisarjahuijarimyyjälle ja -välittäjälle. Koko omaisuuteni haihtui MML:n sähköisessä kiinteistövaihdannanpalvelussa yhtä nappia painamalla. Olisin mieluummin vaikka uhkapelannut kaiken, se v*tuttaisi vähemmän, ja olisi kunniallinen tapa päästä omaisuudesta eroon. Tai kuluttanut viinaan ja p*lluun, joista molemmista pysyn h*lvetin kaukana, raivoraitis umpihomo kun olen. Sivuhuomiona uhkapelibudjettini on ollut iät ja ajat aika tarkasti 11 e/kk, sen summan olen valmis säännöllisesti häviämään kyseenalaiselle instanssille nimeltä Veikkaus, jonka syrjivistä ja heikommassa asemassa olevien ihmisoikeuksia riistävistä käytännöistä voisi kirjoittaa muutaman postauksen. Ihmisillä pitää olla oikeus pelata ilman tunnistautumista ja käteisellä rahalla niin paljon kuin sielu ja ruumis sietävät. Käteinen raha on rahaa siinä missä muukin valuutta sen alkuperästä riippumatta, vaikkeivat pankit nykyisin ymmärräkään oikean rahan päälle, jokaisen sentin alkuperä on aina lopulta yhtä likainen, ja kenenkään addiktiot, kuten pelihimo, eivät saa aiheuttaa oikeuksien rajoittamista muilta yksilöiltä. Takaisin asiaan. Helsinki on tuhonnut itsensä valosaasteella ja sähkösäteilyllä, joten sinänsä hyvä, että sain siirrettyä rahani huijareille, ennen kuin koko pääoma olisi joka tapauksessa haihtunut taloyhtiöiden arvojen tulevaisuudessa romahdettua em. syistä, kun ihmiset sairastuvat joukolla ”tuntemattomista syistä”, ja kaupungit muuttuvat asuinkelvottomiksi, tai sitähän ne jo pääosin ovat. Asuntoni ei ollut lähellekään pahimmasta päästä, mutta tilanne olisi saattanut muuttua pahemmaksi milloin tahansa. Langattomille tukiasemille ei tarvita minkäänlaisia lupia. Vielä vähemmän tappajaledeille ja muille myrkkyvaloille. Voit siis murhata naapurisi ilman seuraamuksia säteilyttämällä hengiltä langattomalla tai muulla sähkösäteilyllä, tai laittamalla minkä tahansa tappajaledivalaisimen, ylikirkkaan screenin tai muun teurastajavalon loistamaan ja välkkymään yötä päivää 24/7/365 naapurisi ikkunasta sisään. Lainsäädäntö Suomessa mahdollistaa tämän, ja saat todennäköisesti jopa kiitoksia kun ”lisäät valaisimilla ympäristön turvallisuutta ja mahdollistat kaikille hyvät tietoliikenneyhteydet”. Sivistyneissä maissa vastaava ei ole mahdollista, Suomella on vielä pitkä matka sille tasolle. Suomessa sallitaan maailman korkeimmat säteilyarvot, ja valosaasteen aiheuttamista ongelmista ei ole koskaan kuultukaan.

Kylmyys

Korpi: On kylmä! Ihan koko ajan. Jatkuvasti. Vähintään 11 kuukautta vuodesta. Kovimmat pakkaset mittarien mukaan -35°C, tämä tammikuun 2024 koko maan kattava pakkasjakso todella iski korpeen, pakkanen oli melkein viikon koko ajan kolmessa kympissä. Infra on toistaiseksi vaikuttanut kestäneen, mikä on hämmästyttävää, kun ottaa huomioon kiinteistön ja talon absurdit virheet. Vikoja voi ilmetä myöhemmin lisää, kun sulaminen alkaa. Sisälämpötila on talvella noin +10°C, tai siihen pyrin, välillä on ali, välillä yli, alhaisin mittaamani huonelämpötila on +3°C, silloin oli jo vaikea nukkua, ja ulko-oven vieressä lattialla kovimmilla pakkasilla -2°C. Tavoitteena on todellakin pitää sisälämpötila plussan puolella. Talo on kuitenkin statukseltaan vapaa-ajan asunto, joten se on kevyemmin rakennettu kuin varsinaiseen vakituiseen asuinkäyttöön tarkoitettu rakennus. Seinät ovat pääosin ohutta alle 15 cm levyistä lamellihirttä, eristämättömät. Vertailun vuoksi omakotitalojen seinät ovat noin 40 cm paksut, en tiedä nykyisistä rakennusmääräyksistä mitä vaativat mutta varmaan lähellä tuota lukemaa. Ikkunat ovat ohuet, ei mitään kuusikerroksisia laseja. Ovet ovat myös suhteellisen kevyehköt lämpöominaisuuksiltaan, ovenkahvat huurtuvat sisäpuolelta kovimmilla pakkasilla. Kattokorkeutta on paikoin neljä metriä, joten lämpö haihtuu sinne jonnekin katonrajaan. Lämmitysratkaisuina on neljä toisistaan erillistä vaihtoehtoa; ilmalämpöpumppu, varaava koristetakka, lattialämmitys koko talossa suorasähköllä sekä irtopatterit. Niin kuin voi arvata, lattialämmitys ei todellakaan ole käytössä koko talossa, ainoastaan kylpyhuoneessa, missä se on koko ajan päällä tasalämmöllä, asetus noin 22,5°C, mikä lämmittää kylpyhuoneen ilman noin +15°C - +20°C asti. Haluan että on yksi lämmin huone, ja että putket pysyvät sulana, pääsee itse lämmittelemään sekä pyykit, kengät ja vaatteet ym. kuivuvat. Kylpyhuoneen lattialämmitys on todennäköisesti suurin sähkönviejä. Ilmalämpöpumppu lämmittää hyvin, se on yksi harvoista järkevistä ominaisuuksista koko höskässä, laite on muutaman vuoden ikäinen ja tehokas, se on ollut päällä myös kovimmilla pakkasilla, ilman sitä olisi ollut aivan helvetin saatanan perkeleen kylmä. Ilmalämpöpumppu ei ole kuitenkaan päällä koko aikaa, en jaksa kuunnella sen kiljumista jatkuvasti, se on äänekäs. Irtopatterit tuovat tarvittavaa lisälämpöä paikkoihin, missä sitä tarvitaan, esim. nyt kun istun tässä koneella kirjoittamassa, patteri lämmittää jalkojani. Takkaa lämmitän talvella yleensä päivittäin, siihen on kehittynyt tietty systeemi ja lämmitysaika, millä olen havainnut sen varaavan sille ominaisen maksimilämmön, ilman takkaa olisi huomattavasti kylmempää. Takan lämpö on lempeää ja luonnollista, se kuuluu erottamattomana osana korvessa asumiseen ja elämiseen. Haaveilin takasta ikuisuuden, nyt kun se on olemassa, sen lämmittäminen on lähinnä vain käytännön välttämätön realiteetti. Nautin kyllä sen lähellä lämmittelystä ja välillä kirjojen lukemisesta takan loistaessa loimuten taustalla. Puut on ostettu valmiina klapeina, ei kääpiötontilta edes saisi omia polttopuita. Talossa on painovoimainen ilmanvaihto, joten takan lämmitys on osa perinteistä, koneellista ilmanvaihtoa terveellisempää ilmankulkua; korvausilma tulee sisään ikkunoista, ovista, mistä lie räppänöistä (joita ei juuri ole), ja poistoilma sekä sen mukana epäpuhtaudet lennähtävät savupiipun kautta ulos. Ilmanvaihdossa tosin on vielä ratkaisemattomia puutteita, esim. liesituulettimen hormi puuttuu kokonaan, mikä on täysin järjetön ja arvaamattoman kallis virhe. Kylmyys on oma valinta. En ole tähän mennessä joutunut säästämään sähkössä ja lämmityksessä, koska en itse tietenkään niitä maksa, taiteilijan takana on aina mesenaatti, tai sitten kyseessä on ruumiistaan pysyvästi irtautunut sielu, jonka tuotannosta perikunta nauttii/kärsii täysin siemauksin. Tai täydellisen etuoikeutettuun kehoon syntynyt yksilö, joka pystyy tekemään kehollaan rahaa kapitalistisen yhteiskuntajärjestyksen puitteissa, josta saatuja varoja sitten käyttää taiteeseensa. Olen oleillut kylmässä vapaaehtoisesti koska en koe tarpeelliseksi heittää pääomaa kirjaimellisesti savuna ilmaan, eiköhän huijari olisi sielläkin nappaamassa piipun päällä viimeiset lämpöhippuset talteen. Kylmyys on myös hyvää treeniä tulevaa roskalaatikossa asumista varten, siellä on sitten oikeasti kylmä. Sähkösopimus on pohjoismaista vanhaa vesivoimaa, kaikista vaihtoehdoista päädyin siihen, että se saattaa olla eettisin markkinoilla tarjolla oleva vaihtoehto. Normaaleina talvikuukausina eli vuoden 2023 talvella sähkönkulutus on ollut 900 – 1300 kWh/kk, mikä on vähän talon ominaisuudet huomioiden, ja matala lukema selittyy vain kylmässä sisälämpötilassa oleilulla. Tammikuun pakkaskulutus tulee näillä näkymin olemaan noin 1700 kWh, korkein vuorokausipakkaskulutus on ollut hieman yli 90 kWh. Muistutetaan vielä tähän väliin, jos muita juttujani ei ole lukenut, että oma valintani olisi ollut yhteiskunnan verkkojen ulkopuolella oleva, huippukuntoinen puulla lämmitettävä (puut omasta metsästä, klapikone kuului kauppaan), ja aurinkopaneeleilla sekä aggregaatilla toimiva talo, jota en saanut ostaa loppuelämäni Kodiksi. Kylmään tottuu, kroppa ei enää reagoi siihen niin radikaalisti, vaan sitä vain toteaa että ’onpa perkele kylmä’, ja jatkaa toimintaansa. Oikeasti kylmä lamaannuttaa tehokkaasti, ja vie toimintakykyä reippaasti alaspäin jo alhaisissa sisälämpötiloissa. Kun siihen yhdistää päivänvalon vähäisyyden, noin 2 ½ h näillä suunnilla lyhimmillään, se vie suorituskykyä kaiken kattavasti alaspäin. Pitää myös muistaa, että kovassa pakkasessa sormet jäätyvät jo puolessa minuutissa, sen jälkeen toimintakyky on nollautunut, ja jos käsiä ei saa lämmitettyä, edessä on tuskallinen monttumatka. Liikkuminen on kovilla pakkasilla vaikeaa, niin kävellen kuin autolla. Lapin ilma on huomattavasti etelän ilmaa pehmeämpää, joten täällä voi sentään treenata omalle tasolleen ja terveydelleen sopivalla tavalla myös kolmen kympin pakkasissa, toisin kuin etelässä, missä vastaava pakkanen irrottaisi vähintään keuhkot ja sydämen paikoiltaan, ilma on etelässä teurastavan raakaa. Jos harjoitukset saakin korpipakkasessa tehtyä, palautuminen on kuitenkin tappavan hidasta. Sitä ei palaudu suorituksista, ei fyysisistä eikä henkisistä, millään. Voi nukkua puoli vuorokautta, ja nukkuessa ei ole tapahtunut juuri mitään palautumista. Olen aina nukkunut ja tarvinnut paljon unta, se heikon ihmisen indikaattoriominaisuus on vähintäänkin ennallaan. Kylmyys on osittain syynä palautumattomuuteen, kun palelee puoli yötä ennen kuin lämpötila on peittojen alla noussut riittävästi, että edes saa unta, ei syvää unta kerry montaa tuntia. Tämä on omalla kohdalla ok koska en joudu poistumaan asuinpaikastani säännöllisesti tekemään jotain jonnekin, joten voin nukkua ja palautua niin paljon kuin haluan.

Etelä: Asuntoni etelässä oli kylmä, vaikka se ei oikeasti ollutkaan sitä. Mittasin sisälämpötiloja hyvin harvoin mutta yleensä kun mittasin, ne olivat normin mukaisia +17°C - +20°C. Muutaman vuoden käytin välillä pientä irtopatteria. Asunnossa oli kaukolämpö, huoneessa patteri, samoin keittiössä. Kylpyhuoneessa oli ennen putkiremonttia myös patteri ammeen yhteydessä mutta ei lattialämmitystä. Patteria ei saanut päälle kesäisin, jolloin asunto muuttui kosteaksi painekammioksi, täydeksi kuumahelvetiksi. Putkiremontin jälkeen amme ja patteri häipyivät, tilalle tuli lattialämmitys, lämmittävä pyyhekuivain sekä pinnoiltaan itse suunnittelemani hieno järjestys ja kalustus. Kerrostaloissa lämmitysongelmat ovat yleisiä, patterit tekevät mitä huvittaa, ja ilmanvaihto on usein puutteellinen. Kyseisen asunnon ilmanvaihto saatiin kuntoon, kun taloyhtiöön tehtiin parveke- ja julkisivuremontti, missä myös ilmanvaihtoa parannettiin, loput parannukset asiaan tulivat putkiremontin myötä. Asunnossa oli koneellinen poistoilmanvaihto, mikä oli päällä onneksi vain muutaman tunnin vuorokaudessa. Näiden isojen remonttien jälkeen asunto oli melkein kuin uusi, kesäisin ilmenneet kuumankostea ilma ja ilmanvaihto-ongelmat poistuneet, kylmyyttä vähemmän ja kuumuuskin siedettävämpää, kun kosteus oli poissa kylpyhuoneen kuivuessa normaalisti ympäri vuoden. Lopulta asunnossa oli melkein poikkeuksellisen hyvä ilman laatu ja ilmanvaihto kerrostaloasunnoksi. Onnistuneilla ylläpitoremonteilla saattaa saada paljon aikaan.

Lumi

Korpi: Ihan v*tun perseestä, oli sitä missä tahansa, kuinka paljon tai vähän. Tässä juuri tein lumitöitä kolme tuntia, se on aika normi aika, noin 2 – 3 h menee kun pihaa puhdistaa lumesta niiltä alueilta, joilta aura ei nappaa lunta, ja muilta alueilta, joiden haluaa olevan kulkukelpoisia. Lumitöissä huomaa muinaisten 15 hevosmaailman vuoden vaikutuksen; paskan lappaminen on säilynyt täysin kehomuistissa, mikä on jännä juttu, liikeradat ovat lumitöissä suunnilleen samat, ja lumen kanssa taistelu ei tähän mennessä yleensä ole aiheuttanut kroppaan mitään kiputiloja. Aurauksen järjestyminen ei todellakaan ole itsestään selvyys, palveluntarjoajan löytäminen kesti pitkään, ja oli vaikeaa, vaikka alue on täynnä traktoreita ja auroja, joilla on varaa valita asiakkaansa. Palveluntarjoajien yhteystietoja on vaikea löytää, ja jos löytää, kommunikointi puuttuu vähän kaikilla aloilla. Aurauspalveluntarjoajan vihdoin löydyttyä tien auki pitäminen on sitten ollutkin huippuluokkaa, palvelu ja kommunikointi toiminut. Pitää kuitenkin aina varautua siihen, että puolen kilometrin tienpätkän joutuu tekemään omin voimin, mitä kerran kokeilin vähäisen lumen aikaan kolalla ja lapiolla, se on mahdollista mutta säännöllisesti tehtynä se olisi äärivaikeaa, siihen menisi kaikki aika ja energia.

Etelä: Lumi on myös etelässä aika perzerkistä mutta kiva jos pääsee hiihtämään valmiille, monipuolisille ja hyville laduille. Kerrostalossa en tietenkään joutunut tekemään lumitöitä, ja Auto oli turvassa kylmässä parkkihallissa.

Luonto

Korpi: Onhan sitä mutta se on pääosin yksipuolista ja vaikeasti saavutettavaa. Metsän keskellä järven rannalla asuessa ei tule paljoa oltua luonnossa. Mikä paradoksi! Kaikkiin potentiaalisiin luontokohteisiin on 50 km – 150 km ajomatka per suunta. Talviaikaan ne ovat sen takia täysin saavuttamattomissa. Talvisin eli noin 9 kk vuodesta, asuinpaikan kulmilla nyhvääminen ottaa aivoon. Mihinkään korpikyläkeskustaa kauemmas ei pääse, huijarivankila on ympärillä. Kesäaikaan, sen noin kolme kuukautta, kun on ns. kesä, on sitten päivänvaloa 22 ½ h/vrk, jolloin pystyy liikkumaan ja ajamaan pidempään, jos hyönteisiä sietää. Asuinpaikassani hyönteisiä on merkittävästi vähemmän kuin syvällä metsässä, järvenrantasijainnin takia. Luontoliikuntaympäristöjä eli hyvin merkittyjä polkuja ja ulkoilureittejä ympyrämuodossa on vasta yli 100 km päässä, joten niistä nauttiminen jää vähiin. Etelässä niiden tarjonta sen sijaan ylittää määrällisesti oman liikuntakapasiteetin. Liikkuessa haluan laittaa aivot pellolle (aivot, blondilla?! sitä voi vahvasti kyseenalaistaa), ja vain paahtaa eteenpäin hyvillä, selkeästi merkityillä, vaihtelevilla ja kauniilla reiteillä, en suunnistaa enkä rämpiä millään suohon uponneilla pitkospuilla, joita korpialueilla riittää, kiitos tämän rakkaan valtionorganisaatiomme metsähallituksen, joka hakkaa toisella kädellä ja toisella ilmeisesti suojelee suoluontoa upottamalla siihen pitkospuita lahopuiksi, minkä voisi laajamittaisuudessaan kuvitella olevan valtiotason näkemys ja keinovalikoima lahopuun ja biodiversiteetin lisäämiseksi. Sitä paitsi suo yleensä ennemmin säilöö puita kuin lahottaa, joten valtion strategia sahaa omaa oksaansa tyypilliseen tapaansa. Mutta voihan suolla sitten rämpiä reittien ulkopuolella, ilman niitä merkityille reiteille esteiksi laitettuja uppotukkeja, niin saadaan maastoa kulutettua vähän lisää. Yritin ostaa kiinteistöä vaikka mistä luontokohteiden ja liikuntaympäristöjen läheisyydestä, siinä onnistumatta, myyjät eivät halunneet myydä. Yhden huippupaikan huijasi tarjouskaupassa toinen huijarivälittäjä, joka toimi tarjouskaupan ehtojen vastaisesti, estäen todellisen avoimen tarjouskaupan toteutumisen, minkä pystyin todistamaan, valitin AVIin (Aluehallintovirasto, joka kiinteistövälittäjiä ”valvoo”), jopa siellä jouduttiin myöntämään välittäjän virheellinen toiminta, mikä on yksi harvoista viranomaisvoitoistani, mutta mistä välittäjä ei tietenkään saanut mitään sanktioita, vaan mellastaa edelleen vapaana korpimarkkinoilla huijaamassa. * PS. Jos joku kaipaa mustaa listaa Etelä-Lapin ja Kuusamon kiinteistövälittäjistä, sellainen löytyy tästä osoitteesta. * Se siitä kyseisen kohteen täydellisestä Kitkajärven hiekkarannasta, minkä olin päässyt vuokraamalla testaamaan sekä täydellisestä sijainnista. Saatanan kusipäähuijaripyskopaatit. Tuhoavien tulevien Kotien menetysten jälkeen Kitkajärveen on muodostunut kunnon viha-rakkaussuhde, luokassa totaalisen tulisen intohimoinen, en koskaan päässyt asumaan sen rannoille, enkä oikean kunnan alueelle. Siihen ei voi paljoa muuta todeta kuin että Posion ja Kitkan alueen Luonto on niin voimakasta, että se valitsee asujansa, kenellä on oikeus asua Täydellisen Paratiisin – Euroopan suurimman lähteen – rannoilla tai edes kymmenien kilometrien säteellä siitä. Sitä ei voi kuin kunnioittaa, niin kuin Luonnon tahtoa aina. Kunnes kaivosyhtiöt tuhoavat sen vähän, mikä tuulivoimalta ja sähkölinjoilta on vielä jäänyt jäljelle. Kohta Kitkajärven rannoilla ei edes ole enää suomalaisomistusta koska tämän maan pankit eivät anna lainoja huippukohteisiin, jotka säilyttävät arvonsa niin kauan kuin järvi on puhdas. Kansainvälisellä ostajaskenellä sen sijaan ei ole rahasta puutetta, ja rannat on kohta vallattu vieraiden valtioiden liputukselle. Kansainvälisillä ostajilla on varaa tehdä kaupat välittömästi ilman ehtoja, niitä vastaan suomalaiset normiostajat eivät pysty kilpailemaan. Suomalaiset pankit eivät näe tuottoja rahalta. Tämänkin menetyksen jälkeen ollaan tilanteessa, missä korvessa liikkuminen pitää järjestää lähinnä tietä pitkin, edestakaisin jyystäen. Yksi asuinpaikan valintakriteereistäni korvessa oli se, että liikkumaan on mahdollista lähteä eri suuntiin, vähintään kolmeen, mikä on ehdoton minimi, ja sentään toteutuu sijainnissani. Sekoaisin, jos pitäisi lähteä peräkkäisinä kertoina samaan suuntaan liikkumaan, tai ylipäänsä jos pitäisi tehdä samoja asioita peräkkäin toistuvasti, ei toimi omalla kohdalla ollenkaan, vaihtelua pitää olla melko paljon kaikissa asioissa. Jäälle pääsee heikosti ilman mitään välineitä, no pääsee pihasta mutta ei sinne jaksa lähteä tarpomaan. Vain ihan alkukaudesta, kun jäätä alkaa muodostumaan, jäällä pystyy kävelemään. Sitten tulee lumi, ja sen jälkeen ei enää juuri kävellä metrisessä kinostuneessa hangessa. Rannat ovat sitä paitsi joka suunnassa liian lähellä, kunnon (asumatonta) avaruutta, sitä jään taikaa, ei ole. Siihen ei tarvita edes kovin suurta järveä tai lampea, sijainti ja rantojen vapaus vaikuttavat tunteeseen. Jäälle vedetään korvessa omatoimilatuja silloin tällöin, ystävälliset ihmiset ovat toisinaan ajaneet kelkoilla latuja kaikkien vapaaseen käyttöön, harvemmin vain osuu kohdalle tuore latu, niin että hiihtäminen olisi asiallista, jääladut tuiskuttavat umpeen joskus muutamassa minuutissa. Hiihdin etelässä paljon enemmän kuin korvessa, mikä ei ole ollut yllättävää. Hiihtämiseen pitää olla kunnon monipuoliset ja vaihtelevat ladut sekä olosuhteet, että sitä jaksaisi tehdä. Muista luontoaktiviteeteista kerään marjoja, niitä sitten riittääkin paljon, vähän joka lajia, Lappi on juolukkaparatiisi. Hämärän hetket ovat taikaa, nekin ovat yksi keskeisiä syitä korpeutumiseen. Etelässä luonnollista hämärää ei kaupungissa koe, heti kun alkaa vähän hämärtää ja nautinto alkaisi, ylikirkkaat murhaajaledit alkavat teurastaa ympäristöä. Se siitä hämärän sinisestä hetkestä, mikä on ihmisille ja eläimille ollut ikiaikaisesti tärkeä hetki, kehojen siirtyessä fysiologisesti päivänvalosta pimeyteen ja valmistautuessa yöhön. Jokaisella lajilla se tarkoittaa hieman eri asioita, riippuen siitä, onko kyseessä päivä- vai yöeläin. Ylikirkkaat teurastajavalot ovat kaikkien lajien elimistöille joka kerta valtava shokki, mistä toipuminen vie pitkään. Ja niitä on etelässä ihan joka paikassa, vuorokauden ympäri, mikä on tuhoavaa. Korvessa olen saanut nauttia sinisen harmaasta iltapäivähämärästä niin kuin paljon kuin huvittaa, voi vain tuijottaa ulos ikkunasta ja nauttia valon muutoksesta pimeään, tai ihailla luonnollista valon vaihtelua liikkuessa. Kuutamo on myös maagista, täysikuun valo on melkein kuin päivänvalo, paitsi huomattavasti mystisempää. Tähtitaivaskin näkyy usein, vaikken saa siitä juurikaan kicksejä. Jos sitä ei näkyisi valosaasteelta, jäisin kaipaamaan. Asuinalueeni ei ole täysin valosaasteeton, taivas ei ole sysipimeä, mikä hieman himmentää tähtitaivaan nautinnon kokemusta. Revontulia näkyy harvakseltaan vaihteleviin kellon- ja vuoden aikoihin, ne ovat aina mielettömän upea kokemus. Nämä kaikki edellä mainitut saa kokea omalla pihallaan. Sielu ja keho saavat tarvitsemaansa ravintoa luonnollisesta valon, hämärän ja pimeyden hetkistä. Lapin valo ja värit ovat taikaa, kaamos on pastellinsävyistä harmoniaa, lumisumu ja -utu hiljaista kuuntelua, ruska saattaa räjäyttää tajunnan, kevään ja kesän yötön yö on raakaa ja kaunista tykitystä. Luonto on pohjoisessa rajua, se on aivan erilaista kuin etelässä, Lapilla on oma taajuutensa. Lapsesta asti Lapissa matkanneena suurin osa alueiden ominaisuuksista ovat olleet ennalta tuttuja. Lappi on tosin sen verran suuri, että siihen mahtuu monia piirteitä.

Etelä: Luontoa on valtavasti, Helsinki ja koko pääkaupunkiseutu ovat kuin maailman luontopääkaupunki, lukuun ottamatta valosaastetta ja sähkösäteilyä. Kaupunkiluonto on erittäin rikasta, lajisto on monipuolista kiitos monien luonnontilassa säilytettyjen ja suojeltujen alueiden. Luonto on pienipiirteistä ja monimuotoista niin metsistä, meristä, joista, järvistä ja saarista pieniin kaupunkipuistoihin. Luonnon äärelle pääsee suhteellisen helposti, jos pystyy liikkumaan omin voimin tai jollain liikennevälineellä. On tietysti paljon ihmisiä, joille kaupunkiluontokin on saavuttamattomissa, en kuitenkaan usko, että siinä tilanteessa korvessa olisi yhtään saavutettavampaa luontoa, varsinkaan korpikeskustoissa, mitkä ovat yleensä harmaata betonimassaa tai muuta tusinamöykkyä. Kaupungissa riippuu paljon asuinalueesta, onko luontoa, millaista ja miten saavutettavaa. Asunnostani Helsingissä oli noin 15 minuutin kävelymatka lähimmän avoimen meren horisontin äärelle. Hyvinä jäätalvina asuinalueeni oli mittaamaton jääparatiisi, missä pääsi hipsimään (kävelemään!) suoraan horisonttiin kilometrikaupalla, ja vierailemaan pääosin luonnontilaisilla lähisaarilla. Rakastin sitä! Ja Rakastan edelleen. Se sattuu, niin kuin Rakkaus aina. Huippujäätalvet ja muutenkin meren läheisyys olivat myös yksi tärkeimmistä syistä, miksi jaksoin kitua asuinpaikassani niin pitkään. Otin meren jäästä ja Nuuksion lampien ja järvien jäistä melkein kaiken ilon ja nautinnon irti, mitä 16 vuoden Helsingin vuosien aikana, ja sitä ennen koko elämäni Espoossa asuneena, jaksoin ja pystyin. Se kannatti. Monet elämäni kauneimmista ja merkityksellisimmistä hetkistä sekä syvimmistä luontokokemuksista ovat olleet jäällä. Rakastan Helsinkiä edelleen aivan h*vetisti, hengitän sen katukiviä, rakennuksia, merta, horisonttia, taidetta, kulttuuria, synkkyyttä, kauneutta, hautausmaita (joilla muuten luontoa riittää!), kodikkuutta, tuttuutta, palveluita, tunnelmaa, ne ovat osa dna:tani, se on kotikaupunkini, niin kuin myös Espoo, niissä vain ei enää voi asua, jo moneen kertaan mainituista syistä. Jos Helsinki ja Espoo olisivat samanlaisia kuin vielä lapsuudessani 80-90-luvuilla; ei kirkkaita murhaajavaloja eikä langatonta sähkösäteilyä, en olisi ikinä koskaan milloinkaan muuttanut sieltä pois, edes minkään muun tarpeellisen muuttosyyn takia.

Liikkuminen – liikunta

Korpi: Edellistä osiota sivuten, liikkuminen on rajallista olosuhteista ja sijainnista johtuen. Kävellä voi periaatteessa missä vain, eri asia on, kuinka paljon siitä nauttii eri ympäristöissä. Ja nautinto on liikkumisen pointti. Omalla kohdalla tärkeintä on vaihteleva ympäristö, mikä sisältää erilaisia mäkiä, ja missä pystyy liikkumaan tarpeeksi laajasti eri reiteillä. Korvessa lähialueilla tämä ei toteudu. Lihaskuntoharjoituksia ei jaksa tehdä koska motivaatiota ei ole, ja sisällä liikkuminen on sietämätöntä. Haluan liikkua ulkona maisemassa edeten. Yhteiskunnan läpäisevä havainto ihmisten koosta ja kehonkoostumuksesta pitää aika hyvin paikkansa; maalla ja osittain myös korvessa ollaan läskimpiä koska ympäristö vaikeuttaa kaikkea liikkumista, kaupungeissa taas laihempia ja timmimpiä koska ympäristön liikuntamahdollisuudet ja tarjonta ovat lähes rajattomat, ja sosiaaliset paineet ulkonäön ym. seikkojen osalta kannustavat ihmisiä liikkumaan. Lapissa tosin on ihmisissä alueen luontoa vastaavasti sitkeyttä, kitukasvuisuutta ja kuivakkuutta, mikä vähentää jonkun verran Lapin väestön painokeräymää. Korvessa ja maaseudulla keho on enemmän työväline, mikä tekee parhaassa tapauksessa sen mitä pitää. Tunnen tämän myös omakohtaisesti lapsuuden ja nuoruuden hevosmaailmassa oleilusta. Korvessa jos haluaa etelää vastaavia liikuntaolosuhteita, pitää ajaa noin 2 – 3 h/suunta, sen jälkeen stressata läpi 2 – 4 h harjoitus koska tietää joutuvansa ajamaan saman matkan takaisin, ja sen jälkeen väsyneenä ajaa takaisin juurikin samat 2 – 3 h. Se ei kaltaiselleni heikolle ruholle kovin usein ole mahdollista, jos joskus harvoin pystyn siihen, se on yliluonnollinen suoritus. Korvessa oleminen väsyttää ja passivoi koska mitään ei jaksa, mihin on syyt ruodittu jo tarpeeksi perusteellisesti läpi. Liikunta on liian yksipuolista, turruttavaa ja tavoitteetonta. En ole harjoitellut tavoitteellisesti yli kymmeneen vuoteen, silläkin on merkitystä; jos ei treenaa kilpailemista ja/tai virallisia tuloksia varten, treenaaminen on mitä sattuu. Transihmisille ei ole omia sarjoja eikä sukupuolineutraaleja sarjoja ole juuri missään lajeissa, joten mihinkään kilpaurheiluun ei voi enää osallistua, se on murskaavaa. Voisin varmasti järjestää itselleni pihalle jonkun ulkoliikuntapaikan mutta en todellakaan jaksa, se vain lisäisi v*tutusta, en investoi paskaläjään enää yhtään enempää. Joku rekkitanko pitäisi edes saada, käsilläroikkumattomuus tappaa hitaasti mutta varmasti. Yksi harvoista hyvistä puolista korven tarjoamissa liikkumismahdollisuuksissa on tanssiminen, voin tanssia vaikka kello kolme yöllä, hyppiä ja pomppia ilman että koko talo tärähtelee, kerrostalossa koetin välttää sitä. Tanssiminen on vapauttavaa, nautin liikkeestä, ja myös tärisytän kroppaa, mikä poistaa kaikkea kuonaa, niin henkistä kuin fyysistä. Tanssiminen on ehkä orgastisin liikuntamuoto, ilman fyysistä orgasmia. Ruman ruhon liikekieli näyttää järkyttävältä mutta sen ei pidä antaa häiritä nautintoa vaan vetää täysillä. Rajussa tanssimisessa on kyllä riski kehon hajottamiseen, liikkeet kun eivät useinkaan ole mitenkään puhtaita. Tanssia pitäisi aina kun tekee mieli, milloin ja missä tahansa. Sitten suurin taloudellinen menetys. Sijainnin omalla rannalla piti mahdollistaa uiminen ympäri vuoden. Huijari vei hiekat rahoina, joita rannalla ei koskaan ollutkaan ts. ostin hyväkuntoisen luonnonhiekkarannan, maksoin pelkästään siitä sata tonnia ylimääräistä, ja sen tilalta paljastui matala mutalammikko. Selvitin etukäteen myyjältä ja välittäjältä, että ranta varmasti on myynti-ilmoituksessa kuvaillun kaltainen hiekkaranta, uimiseen hyvin soveltuva, ja järvi kiinteistön edustalla hiekkapohjainen. Kaupan jälkeen selvisi, että myynti-ilmoituksessa olikin ollut yli 10 vuotta vanhat tahallisesti ostajia harhaanjohtavat kuvat, joissa näkyi tekemällä tehty, joskus kauan sitten olemassa ollut feikkihiekkaranta, mikä ei luonnonhiekkaa ole nähnytkään, eikä järvi ole kiinteistön edustalla hiekkapohjainen. Nämä asiat selvisivät vasta myyjän ja välittäjän petoksella ja harhautuksella aikaan saaman kaupan ja kiinteistölle muuttoni jälkeen. Rannan laatu on yksi monista asioista, joita ostaja ei pysty kiinteistöistä selvittämään etukäteen koska näytöillä veteen ei yleensä pääse (ja tässä tapauksessa kauppa tehtiin talviaikaan), joten ostaja joutuu luottamaan myyjän ja välittäjän sanaan. Joskus se sana on törkeä petos ja valhe. Uiminen on korvessa mahdollista sulan veden aikaan noin 5 kk vuodesta, jos viitsii syöksyä paskamudan ja vesikasvillisuuden läpi. Mikään kunnon uimiseen oikeasti soveltuva ranta paskamutalammikko ei ole, ei ainakaan ostamiani ominaisuuksia vastaava. Joka kerta kun kylmään veteen menee – mikä on jo itsessään valtava fyysinen ja henkinen kuormitus, vaikkakin välttämätön ja antaa parhaimmillaan myöhemmin nautintoa ja noin vuorokauden lämpöbuustauksen – se v*tuttaa saatanasti, voi tuntea miten huijarin kuvottava mutalöyhkä ympäröi ruhoa ja edellisen sukupolven kovalla työllä ansaitsemat pääomat hukkuvat hornaan. Avantoa ei talvella pysty tekemään koska ranta jäätyy pohjaan asti. Se siitä ympäri vuoden uintiunelmasta. Unelmilla on joskus elämää kovempi hinta. Luonnonhiekkaranta on arvonsa säilyttävä investointi, paskamutaranta taas yksinkertaisesti kasa arvotonta paskaa. Hyvä puoli on nakkeuintimahdollisuus koska ympäristössä ei pitäisi olla horisontaali- ja vertikaalitasossa haahuilevasta valaan ruhosta häiriintyviä tuijottelijoita, ja jos on, oma vikansa jos näky järkyttää. Muualla korpivesistöissä voi myös nakkepulikoida, liikenne joillakin alueilla on ollut havaintojen mukaan paikoin melkein nollassa, siellä on paratiisihiekkarantoja, toisin kuin oma ranta (etelässäkin pystyy paikoin nakkeuimaan, omalla riskillä). Eikä ole ainakaan sukupuolineutraalien pukeutumistilojen ja muiden tilojen puutetta, niin kuin julkisissa uimapaikoissa kaiken kattavasti ja syrjivästi on. Eikä mitään kummallisia säädöksiä jostain väärin ja epämääräisesti sukupuolittavista uima-asuista, jotka peittävät… niin mitä? Mitä nano-ohut kangas oikein peittää? Mikään ei yleensä ole epäseksikkäämpää kuin alaston ihmisruho, vai onko ongelma se, että patriarkaatilla on kollektiivinen ja voimakas uima-asu fetissi, jota sen on pakko toteuttaa julkisesti muiden kustannuksella, sekä lisäksi sen edustajilla ongelmia omien kehojensa kanssa? Naturistina ja nudistina en käsitä yhtään, mikä ongelma alastomuus ihmisille on. Alastomuus on luonnollista, siinä ei ole mitään ihmeellistä. Mitään ongelmia ei olisi, jos ihmiset keskittyisivät ihan vain oman napansa tuijotteluun, eivätkä häiriköisi muita. Kehorauha on kehorauha, on sitten mitkä tahansa vaatteet päällä tai ilman. 

... jatkuu seuraavassa osassa Vol. 2 ...