Elämäni tuhoutui lähes täydellisesti, vuosi 2022
...jatkuu...
Vuosi 2022
Voin jälleen todeta etten myöskään muista enää mitä tein 2021 loppuvuodesta kauhuplantaasikokemusten jälkeen, muuta kuin taistelin kaivon kunnostuksen kanssa sekä järjestelin tuotteidemme joulumyyntejä, yrityksen 39 vuoden historian ensimmäistä ja viimeiseksi jäänyttä laajempaa livejoulumyyntiä.
Olin jo täysin loppu ja kuollut vuoden 2022 alussa. Se ei ole mikään ihme kaiken koetun, täydellisten epäonnistumisen ja ulkopuolelta elämälleni aiheutuneen tuhon jälkeen. Koska en kuitenkaan koskaan luovuta ennen kuin saan hankkeeni maaliin ja läpi tavalla tai toisella ja/tai voitan tai kuolen tms., jatkoin. Tuhon tiellä. Jo alun perin vaihtoehtona oli joko kuolla heti tai etsiä uusi asuinpaikka, joten päätin kokeilla ensin jälkimmäistä koska kuolema tulee vastaan joka tapauksessa jossain vaiheessa.
Vuoden 2022 alussa tilanne oli se että oli olemassa vielä asunto ja autopaikka, kauhuplantaasi ja toisen henkilön ottama laina. Sekä köyhänluotto, jonka olin joutunut ottamaan varalta kaikkien petetyksi tulemisten jälkeen. Kyseisen luoton korko oli noin 20 %, ja kk-lyhennyssumma suunnilleen sama kuin mikä olisi ollut kymmenen kertaa suuremmassa nollakorkoisessa asuntolainassa. Tässä on jälleen esimerkki miten köyhää riistetään; rikkaat ja keskituloiset sekä muuten kapitalismiin sopivan statuksen omaavat saavat kasvattaa varallisuuttaan hulppeilla nollakorkoasuntolainoilla + siihen päälle vielä remonttilainat ja muut yhteiskunnan tukijärjestelmien hyysäykset (koska rikkailla on varaa tukiin, köyhillä taas ei), ja pienituloinen ja köyhä taas joutuu ottamaan saatanakorkoista luottoa voidakseen edes järjestää muuttonsa, kodin myyntinsä tai vaihtonsa. Aina sekään ei ole mahdollista ja muuttaa ei voi koska siihen ei ole varaa ja/tai resursseja. Raha nussii rahaa, niin se on aina mennyt ja tulee aina menemään.
Vuosi alkoi tietysti sillä mihin edellisinä vuosina olin jäänyt; kiinteistötrippaamisella. Talviaikaan varsinkin korpimarkkinoilla on aika tyhjää, kävin kuitenkin katsomassa aina kun jotain tuli myyntiin. Jos olette etsineet omaa paikkaa pidemmän aikaa ja matkustaneet sen takia ympäriinsä, tiedätte ehkä millainen logistinen sotilasoperaatio se on. Heikolla ruholla ja terveydellä varustettuna sekä matkustamista kestämättömänä vielä huomattavasti rasittavampi ja vaikeampi projekti. Jokaisella matkalla kävin 1–5 näyttöä päivässä, ja matkojen kesto oli päivästä noin puoleentoista viikkoon. Se on täysin käsittämätöntä miten onnistuin optimoimaan ja aikatauluttamaan kaiken lähes täydellisesti, vain muutama myöhästyminen ja extremtilanne oli matkan varrella, niin kuin in memoriam lentävä poro, joka osui kohdalle (ja sen seurauksena h*lvetillinen taistelu vakuutusyhtiön kanssa todellisesta Kodistani eli Rakkaasta Volvostani, niin kuin jokaisen mikroskooppisen naarmun kohdalla, vakuutusyhtiö tietää Auton olevan huippuyksilö, ja on koko 14 vuoden yhteiselomme ajan himoinnut Häntä omiin vaurioautobisneksiinsä) mutta muuten kahden ja puolen vuoden kiinteistötrippi-sarjatulitus on ihan tajuton suoritus. Joka tosin vei kaikki loputkin pankeilta, verottajalta ja juristeilta vielä jäljellä olleet pääomat, ja niin kuin on moneen kertaan todettu, päättyi täydelliseen tuhoon.
Sitten talvella osui kohdalle hieman väärällä sijainnilla (pohjoisuusaste oli oikea mutta kunta väärä) kuitenkin muuten optimaaliselta vaikuttava paikka. Joka lopulta päätyi omistukseeni (omistukseemme). Ja jonka piti jälleen kerran olla vihdoin se Oma Kotini. Jumalalla on huumorintajua tai kohtalo todella ivaa tai edellisessä elämässäni on liikaa karmavelkaa, joten tässäkin tapauksessa kaikki meni päin h*lvettiä.
Kun kävin katsomassa tulevaa ’piti olla oma koti mutta eipä ollutkaan’ kiinteistöä, myöhästyin näytöltä huomattavasti koska eksyin matkalla. Eksyminen johtui UAP:n natseista, taistelu oli juuri silloin pahimmillaan menossa, ja olin saanut matkalla halventavan, mitätöivän ja vähättelevän sähköpostin ko. taholta, ja lisäksi minua trollattiin julkisesti mm. Telegramissa, mikä täytti kunnianloukkauksen tunnusmerkistön, mistä tietenkään ketään ei tuomittu koska eihän väkivaltakoneisto ole hlbtiqa+ henkilöiden puolella enkä jaksanut nostaa oikeusjuttua. Joka tapauksessa, päätin etteivät natsihuorat vie minulta kotia (minkä ne kuitenkin lopulta perusteellisesti tekivät ja samalla veivät vielä jäljellä olevan toimeentuloni sekä tuhosivat perheyrityksemme ja kolmen ihmisen elämäntyön), ja pääsin lopulta näytölle myöhässä, välittäjällä oli poikkeuksellisesti aikaa, joten ehdin katsoa kiinteistön nopeasti läpi.
Paikka vaikutti siltä että se voisi olla Koti (ni). Olin jo harkinnut rakennuttamista koska kukaan saatanan kusipää ei ollut suostunut myymään minulle mitään niistä kiinteistöistä/kodeista, jonka olisin ostanut. Osaa olin jopa päässyt testaamaan koska ne olivat yleisesti vuokrattavina. Kyseistä paikkaa en kuitenkaan päässyt testaamaan asumalla vaikka sekin oli ollut vuokrakiinteistö, oletettavasti matkailutarkoituksessa. Hälytyskellojen olisi pitänyt soida kun vuokrapaikkaa ei saanut vuokralle testattavaksi. Mutta eivät soineet riittävästi, kiitos natsihuorien ja yleisesti täydellisen epätoivoisen tilanteen takia. Jälkeen päin voin havaita että eksyminen oli elämän antama tilaisuus korjata virhe, mihin en tarttunut eli menin näytölle ja ostin lopulta taas väärän kiinteistön.
Kauppa tehtiin helmikuussa 2022. Sen jälkeen alkoi asuntoni tyhjentämisen ja poismuuton viimeinen vaihe sekä asunnon myyntiremontointi ja myynti.
Aikataulu oli tiukka koska rahat piti saada irti asunnosta kiinteistön loppukauppasumman maksua varten. Remontti oli helvetillinen taistelu asunnon toisen omistajan kanssa mutta itse remontti meni lopulta hyvin, siihen löytyi hyvä tekijä.
Pyysimme asunnostani arviot usealta välittäjältä. Alun perin oli tarkoitus käyttää yhtä jo aiemmin kontaktoimaani välittäjää, joka kuitenkin keksi ettei asuntoa voi myydä kuin tietyllä hinnalla, välittäjä ei siis suostunut myymään asuntoa muulla hinnalla, mikä ei tule kysymykseenkään, myyjä päättää myyntihinnan, ei välittäjä. Se oli kyseiseltä välittäjältä typerä veto koska asunto meni lopulta kaupaksi toisella välittäjällä alle kahdessa vuorokaudessa, ja hieman korkeammalla hinnalla kuin em. välittäjä esitti, se ehti vain pyörähtää julkisilla markkinoilla. Kehuinko asuntoa ja samalla menetettyä toimeentuloani jo aiemmin tarpeeksi? Tiesin täysin asunnon markkina-arvon ja vaikka markkinatilanne oli aiottua huonompi, se meni välittömästi.
Asunnon myynti oli kuitenkin traumaattinen prosessi. Valitsin välittäjän ja erityisesti välitysfirman, jonka konsepti vaikutti siltä että asunto menisi nopeasti kaupaksi ja mielellään maksimihintaan tiukkaan aikatauluun nähden. Jos aikaa myyntiin olisi ollut käytettävissä enemmän, en olisi käyttänyt välittäjää ollenkaan. Nyt kun takana on sekä kiinteistön että asunnon myyntejä ja ostoja välittäjiltä ja yksityisiltä, tietää että voi hyvin myydä yksityishenkilönä jos aikaa on, siinä säästyy tappelut välittäjien kanssa. Myös ostaminen yksityiseltä myyjältä on toisinaan helpompaa, kun välittäjä ei kieroile välissä, paitsi jos myyjä on ihan pihalla kaupassa tarvittavista asiakirjoista ja kaupankäynnin protokollasta, silloin joutuu ostajana tekemään sekä myyjän että välittäjän työt. Ja kaiken työn ja resurssien haaskaamisen jälkeen myyjä voi lopulta kieltäytyä myymästä ilman syytä. Myyjän ei ole pakko myydä mutta ostajan on pakko ostaa. Ostajalla ei ole markkinoilla minkäänlaista oikeusturvaa; ostajana maksat itse näytöillä ravaamiset, matkat, juristit, asiakirjojen tilaamiset ym. Ja vielä monta kertaa, usean kohteen kohdalla. Ja sitten myyjät kertovat että ’juu, en ole oikeasti myymässä, pidin vain huvikseni julkisesti myynnissä’. Jumalauta oikeasti! Se on murskaavaa. Siinä vaiheessa kun Koti on löytynyt, sitä on alkanut jo ennen kauppaa elää elämäänsä siellä, mikä on psykologisesti tärkeää – sillä tunnustelee itselleen onko paikka todella oikea. Sitten myyjä sanoo heippa, ja olet taas menettänyt yhden kodin ja helvetillisen summan rahaa siihen tutustuessasi ja yrittäessäsi ostaa sitä. Yksikin kerta on jo pelkkää kauhua, toistuvina kokemuksina se traumatisoi pysyvästi. Myyjien oikut menevät usein yli käsityskyvyn (sanoo ostajan lisäksi itsekin myyjä, öhöm).
Lopulta kaikki menee kuitenkin päin h*lvettiä, oli sitten välittäjää tai ei. Asuntoni myynnin kohdalla välittäjä väänsi joka asiasta, ja alkoi vielä sukupuolittamaan ostajaehdokkaita ja ihmisiä ylipäänsä, sukupuolineutraaliudesta pitää aina pitää oma luentonsa, oli vähällä etten olisi valinnut toista välittäjää ja välitysliikettä vielä muutama tunti ennen kuin asunto meni julkisille markkinoille. Ja se oli vasta viimeisin vaihe välittäjän kanssa taisteluissa.
Sitä ennen piti käydä läpi stailaus- ja kuvaustaistelu. Nykyisin moni välittäjä käyttää virtuaalistailausta, mitä inhoan, siihen ei edes ryhdytty ja ko. välitysliikkeen kohdalla se ei ollut ensisijainen käytäntö. Sen sijaan fyysistä sisustusta ja stailausta suositeltiin. Olen todella kriittinen välitysliikkeiden myyntistailauksiin, ne ovat usein hirvittäviä, täysin teennäisen näköisiä ja sisältävät omituisia esineitä ja kalusteita, joita kukaan ei ikinä sijoittaisi kotiinsa millään tavalla. Olin siis kriittinen mutta ko. välitysliikkeellä oli ollut hyviä kuvia onnistuneista stailauksista, ja annoin stailaukselle mahdollisuuden. Mikä oli tietysti virhe. Kun tulin juuri tyhjentämääni ja upeasti remontoituun asuntooni, silloin vielä virallisesti Kotiini (jonka tyhjentäminen oli kestänyt sen kaksi vuotta), ja näin kalustuksen ja stailauksen… #/%@/# jumalauta, mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan näkyä. Se oli kuin joku ilmestyskirjan paholaisen ruumiillistuma huonekalujen ja epämääräisen pitkin poikin ripotellun sälän muodossa, kuin joku v*tun aurinkorannikon iäkkäämpien kotirouvien päiväkahvijyystöhuone. Hirvein kalustus ja stailaus mitä olen koskaan ikinä missään nähnyt. Ja se oli väkivaltaisesti tungettu Omaan Kotiini! Jopa vähemmän omasta tilastaan tarkka ja herkkä ihminen sekä taiteilija vetäisi vastaavasta kunnon kilarit.
Välitysliike sai asiasta lievähkösti raivokkaan palautteeni. Olin valmis heittämään välittömästi kaiken saatanan paskan parvekkeelta alas ja taloyhtiön pihalle, josta välitysliike olisi saanut omalla kustannuksellaan hissata ne sinne mistä olivat tulleetkin tai jonnekin vielä pidemmälle. Asia kuitenkin järjestyi, ja välitysliikkeen kalustus- ja stailauspalvelu haki hirviötavarat pois nipin napin alkuperäistä myyntiaikataulua hipoen, ja asunto myytiin kalustamattomana. Tyhjänä. Kauniisti remontoituna ja siivottuna. Stailauksessa oli ainoastaan yksi hilpeä yksityiskohta; jostain syystä sälän joukkoon oli ujutettu kirja, joka lähemmin tarkasteluna paljastui olevan Fifty Shades of Grey. Tämä oli yksi niistä monista WTF?!-hetkistä. Ihan kuin joku olisi googlannut että asunnon myyjä on joku kinkyfetissihörhö. Kirja oli vielä tosi kulunut! No, se häipyi onneksi muun sälän mukana. En muuten ole lukenut ko. opusta enkä katsonut elokuvaa, siinä toistuu sama ällöttävä heteronormatiivinen ja cis-sukupuolinen patriarkaatin ylläpitoasetelma, mikä on yhteiskunnan lisäksi vallalla myös (Suomen) kinkyskenessä, joten ei ole minun juttuni. Oli kaikin tavoin epäonnistunut kalustus ja stailaus lukemistoa myöten.
Hirviöstailauksen jälkeen olikin sitten vuorossa asunnon kuvaaminen. Oletin että kaikki aikataulut ja käytännöt asian osalta ovat selvillä välittäjän ja kuvaajan välillä sekä kumpikin tiedottanut myyjää eli minua miten kuvauksen osalta toimitaan. Kuvaaja oli joku tyypillinen k*pääbesserwisser ammattikuvaajan henkilöitymä; väärällä tavalla ammattiylpeä öykkäri, joka kuvittelee tietävänsä kaiken (hei lukija, minä en ole kaikessa ammattilainen, olen vain k*pää ja tuleva h*letin hyvä konsultti asiassa kuin asiassa, mistähän johtuu?!). Kuvaaja ei ollut ollenkaan tietoinen että kuvat tarvittiin jo seuraavaksi päiväksi. Välittäjä ei ollut kommunikoinut kuvaajan kanssa ilmeisesti ollenkaan helvetin tiukasta aikataulusta. Välittäjä ei ollut myöskään tiedottanut siitä että en saakaan kaikkia kuvia läpikäytäväksi ja valittavaksi vaan kuvaaja valitsee ne. Siis mitä v*ttua taas?! Jos sanoin äsken suluissa etten ole ammattilainen joka asiassa niin kuvan ja tekstin kanssa olen, koko elämäni tehnyt kustannustoimittajan ja AD:n työtä vastaavaa hommaa vaikken ole mikään kielenhuollon spesialisti, löydän kuitenkin tuhansien kuvien joukosta nopeasti parhaat ja osaan muokata tekstiä, joka välittäjien jäljiltä on usein täynnä kaikkia mahdollisia virheitä. Välittäjä ja kuvaaja vähättelivät ja mitätöivät osaamistani rankasti, mistä totta kai vedin palkokasvia vielä lisää hengityselimistöön, eikä se sieltä ole poistunut. Kun olin haukkunut kuvaajaa ja välittäjää tarpeeksi, välittäjä kertoi että olisin voinut kuvata itse. Jumalauta yksi taistelu olisi vältetty, jos olisi voinut kertoa asiasta etukäteen. Lopulta välittäjä laittoi myynti-ilmoitukseen pääosin oikeat kuvat, niistä kuvaajan ennakkoon valitsemista, ja väärät saatiin vaihdettua. Kyseisen välitysfirman piti nimenomaan olla sellainen, missä ”tiimi” on huippuunsa viritetty, ja välittäjä voi keskittyä vain myymiseen ja muut hoitavat muut asiat. Kävi kyllä selväksi että firman sisäisissä järjestelyissä ja kontakteissa alihankkijoihin sekä yhteistyökumppaneihin on välitysliikkeellä vielä paljon parantamisen varaa.
Näiden äärikuluttavien ja täysin tarpeettomien taisteluiden jälkeen asunto saatiin myytyä ajallaan. Luopuminen oli tuskallista pitkästä valmistautumisesta huolimatta. Luopumista helpotti huolellinen remontointi ja siivoaminen ammattisiivoojineen eli elämäni ja asumiseni jäljet oli poistettu ja asunto valmis seuraavaa omistajaa ja asukkaita varten. Ei kukaan kuitenkaan luovu täydellisyydestä eikä toimeentulostaan vapaaehtoisesti.
Sitten olikin vuorossa asunnosta irrotettujen pääomien siirto jo ostetun kiinteistön myyjälle. Joka oli osakeyhtiö. Kun tarina jatkuu, käy selväksi yksi asia: älä koskaan osta kiinteistöä tai asunto-osakkeita osakeyhtiöltä. Palataan tähän myöhemmin.
Elämä tarjosi tässä kohdassa jälleen tilaisuuden pelastautumiseen. Myyjän tilinumero oli väärä. Se oli muuttunut käsirahan maksamisen jälkeen. Siirretyt summat palautuivat takaisin. Ihme että edes palautuivat mutta se oli tietysti järkytys. Kuka on niin välinpitämätön ja idiootti että jättää oikean tilinumeron kertomatta kun tilille on tulossa saatanallinen summa rahaa?! Tässä kohdassa hälytyskellojen olisi jo pitänyt räjäyttää tajunta ja nimenomaan negatiivisella tavalla mutta koska olen tyhmä ja epätoivoinen, niin ei käynyt. Saimme oikean tilinumeron ja loppukauppasumma maksettiin. Psykopaattisarjahuijarille.
Tästä eteenpäin tarina vain paranee ts. pahenee. Vaikka luulisi että yhdentoista sivun jälkeen se ei olisi enää mahdollista.
Kiinteistö ostettiin talvella, jolloin kävin siellä näytöllä, mikä tarkoittaa sitä että kaikki strategisesti merkittävä sekä virheet olivat hienosti lumen peitossa. Olin selvittänyt etukäteen todella perusteellisesti kaikki yksityiskohdat että kiinteistö olisi varmasti sellainen, mikä oli tarkoitus ostaa ja miten sitä markkinointiin. Kysyin välittäjältä ja myyjältä paljon tarkkoja kysymyksiä, joihin osaan myös vastattiin. Jälkeen päin selvisi että välittäjä ja myyjä olivat valehdelleet suurimmassa osassa vastauksistaan täysillä.
Kiinteistön hinta oli korkea vastaavaan tyyppisiin paikkoihin nähden, joten oletin että se todella sisälsi kaikki ominaisuudet, joita välittäjä ja myyjä siinä väittivät olevan. Maksoin nimenomaan useista merkittävästi hintaan ja kiinteistön käyttöön vaikuttavista ominaisuuksista, jotka kiinteistöltä piti löytyä. Suurin investointi oli hiekkaranta, millainen piti löytyä, ja minkä olemassaolo tai olemattomuus vaikuttaa kiinteistön hintaan vähintään useita kymmeniä tuhansia euroja. Talvella ei tietenkään pystynyt tarkistamaan onko hiekkarantaa vai ei, ja ei sitä olisi kesälläkään pystynyt kunnolla tarkistamaan koska näytöillä harvemmin mennään uimaan tai muuten syvällisesti tonkimaan pohjamutia. Voin sanoa että niin pitäisi tehdä. Nimittäin mutaa juurikin löytyi rannalta, ja paljon. Käytännössä koko rantaviiva on mutaa, kivikkoa ja vesikasvillisuutta, hiekan sijasta. Uiminen on sulan maan aikaan ällöttävää ja epäterveellistä limaisessa lammikossa, jonka pohjalta nousee kaasukuplia, jos pohjaan osuu kevyestikään, ja avannon tekeminen sekä siinä dippaaminen talvella on todennäköisesti mahdotonta, jos matala mutaranta jäätyy pohjaan asti. Kunnon ympäri vuoden uimisen mahdollistava hiekkaranta on ollut alusta asti ykköskriteereitäni. Ostaja ei vastaavissa asioissa voi kuin luottaa myyjän sanaan. Joskus se kannattaa, tässä tapauksessa ei. Esim. kauhuplantaasilla kävin näytöllä myös lumiseen vuodenaikaan, ja myyjät väittivät että siellä olisi hiekkaranta. No, siellä oli jotain vielä parempaa; helvetin täydellinen, tasainen luonnonhiekkaranta, missä uiminen, kahlaaminen sekä ylipäänsä vedessä ja rannalla oleilu olivat todellinen nautinto, ja mikä nosti kiinteistön markkina- ja käyttöarvoa sfääreihin verrattuna paskaan rantaan tai rannattomaan paikkaan.
Ensin oli Loukko eli asuntoni Helsingissä. Lopulta päädyin Loukko Vol. 2 eli tähän nykyiseen paskarantaan.
Rantahuijaus ei ollut ainoa myyjän ja välittäjän masinoima vedätys. Niitä löytyy koko ajan lisää. Jätevesijärjestelmä oli kirjaimellisesti paskana, se piti osittain uusia. Tie oli lähes ajokelvoton, se piti kunnostaa. Sähköt oli tehty hengenvaarallisesti, ja pääkaapeli löytyi kaivuutöiden yhteydestä lähes maanpinnalta, niitä piti korjata. Näiden korjausten arvo on jo 15K – 20K, ja lisää on tulossa. Rakennuskanta on melko uutta, mitään vastaavia virheitä ei pitäisi olla saman ikäluokan kohteissa. Tässä lähinnä odotellaan mitä rakennusvirheitä ja muita virheitä vielä löytyy. Summaan pitää lisätä oikeuteen tarvittavat lausunnot sekä juristin kulut, joista osan vakuutus saattaa korvata, kaikkia ei yleensä korvata, ja oikeudenkäyntikulut saattavat olla kymmeniä tuhansia.
Kiinteistö oli myös siivottomassa kunnossa, normaali omistajanvaihdostilanteeseen ja kaupantekoon kuuluva loppusiivous oli jätetty kokonaan tekemättä. Ja kyseessä oli kuitenkin ”ammattimaisessa vuokrauskäytössä” ollut paikka. Jos olisin matkailijana tai vuokralaisena tullut vastaavaan läävään, olisin vaatinut rahat saman tien takaisin ja häipynyt, en varmasti olisi tullut koskaan uudestaan enkä ikinä vuokrannut samalta taholta enää mitään. Kiinteistön matalan käyttöasteen syyt ovatkin selvinneet pikkuhiljaa, ja tekemättä jätetty siivous ja laiminlyöty ylläpito on yksi niistä. Saapuessani keväällä paikalle roskia ja tyhjiä pulloja oli joka puolella, lähes kaikissa rakennuksissa ja mitä mielikuvituksellisimmissa paikoissa, joihin edes pahimman luokan rapajuoppo ei osaisi jälkiään piilottaa. Miten kukaan voi olla niin röyhkeä että luovuttaa kiinteistön tai asunnon törkeässä kunnossa, ilman että asiasta on etukäteen sovittu? Kun myin asuntoani, se todellakin siivottiin viimeisen päälle ja koetettiin tehdä asiat mahdollisimman helpoksi uusille omistajille ja asukkaille. Tässä oli tasan päinvastoin. Jos siivous jätetään tekemättä, siitä myös ilmoitetaan etukäteen. Näin tein kuin kauhuplantaasi myytiin; laitoin kauppakirjaan että kiinteistöä ei ole siivottu ja tein asian ostajille mielestäni tarpeeksi selväksi. Kauhuplantaasin loppusiivouksen tekemättä jättämiselle oli hyvät syyt, ja todellisuudessa siellä oli siivottu sisätiloissa paljon mutta ei kaikissa rakennuksissa ja ulkotiloissa. On korrektia sopia vastaavista asioista etukäteen myyjän ja ostajan välillä, ja nimenomaan ennen kaupantekoa.
Myyjä myös valehteli että kaupan jälkeen olisi ostettavissa lisämaata kiinteistön ympäriltä – välittäjän sanoin ”myy meille vaikka koko tilan”, jota on ympärillä kymmeniä hehtaareita, se oli merkittävä ostopäätökseeni vaikuttanut tekijä, nykyinen tontti on liian pieni, ja oli itsestään selvää että olisin ostanut lisämaata ympäriltä suojavyöhykkeeksi rakentamista ja mahdollisia naapureita vastaan. Kaupan jälkeen myöhemmin selvisi että ”myyjän mailla” onkin eri omistaja; ei kiinteistön meille myynyt myyjän omistama osakeyhtiö vaan myyjä yksityishenkilönä tai joku muu taho. Myyjä käyttäytyy kuin olisi unohtanut omistavansa meille markkinoimansa maat. Kiinteistökauppariidan takia maat eivät tietenkään ole enää ostettavissa, oli nykyinen omistaja kuka tai mikä tahansa myyjän huijaribisnesten sivuliikkeistä. Myyjä myös väitti ettei naapureita olisi tulossa, ja kaupan jälkeen paljastui että kummallekin puolelle on kaavoitettu loma-asuntoja, ei ihan viereen mutta häiritsevän lähelle ja valosaaste, sähkösäteily sekä melusaaste etäisyydelle. Niiden takia jouduin häipymään korpeen, myymään omaisuuteni, luopumaan toimeentulostani ja elämästäni, ja sitten joku k*pääsarjahuijari yrittää tuhota elämääni vielä kaupan jälkeen. Ihan konkreettisesti. Myyjä tai myyjän kätyrit myös hiiviskelivät pihalla, dumppasivat sinne ongelmajätepuukuorman ja varastivat tavaraa. Tein rikosilmoitukset, jotka väkivaltakoneisto heitti roskiin, mistä lähti hallintokantelut, ja asiat uudelleen käsiteltäviksi. Vireillään olevan kiinteistökauppariidan lisäksi.
Niin kuin kauhuplantaasinkin, myös virheostos Vol. 2 kohdalla juristi tarkasti kauppakirjan. Eri juristi. Joka ei vaivautunut kysymään yksinkertaisia kysymyksiä siitä mitä ostaja ja myyjä mahdollisesti ovat sopineet kaupan ehdoista kauppakirjan ulkopuolella, ja mitä seikkoja ostajan kannattaisi vielä huomioida ja tarkistaa ennen kauppaa. Kauhuplantaasin kohdalla olin varma että myyjät yrittävät huijata, joten juristeille uhrattiin päätön summa. Paskarannan kohdalla koska kiinteistö oli myynnissä välittäjän kautta, oli oletus että kaupankäynti on turvallisempaa kuin yksityisen myyjän kohdalla. Se on kyllä tasan päinvastoin, ainakin näiden kokemusten perusteella. Juristi ei neuvonut että kaikki asiat, esim. lisämaan ostomahdollisuus ja naapurittomuus ym. pitäisi laittaa kauppakirjaan, muuten niillä ei ole kiinteistökaupassa ja kiinteistökauppariidassa merkitystä. Tämän asian tietäminen ei enää tässä vaiheessa auta millään tavalla, kaikki on jo menetetty ja Omaa Kotia ei koskaan tule, siihen ei enää ole varaa. Tässäkin voi huomata että hyvä juristi voi pelastaa elämän ja huono tuhota sen.
Kysyin paskarantakiinteistön kauppakirjan tarkistaneelta juristilta onko eroa ostaako yksityishenkilöltä vai osakeyhtiöltä. Ei kuulemma ollut. En koskaan ymmärrä miksi juristi väitti noin. Ero on selvä; kun tulee ongelmia, yksityiseltä saatat saada rahasi vielä takaisin oikeusteitse, ja viimeistään ulosotosta, jos hyvin käy, osakeyhtiö taas on haihtunut sinulta saamiesi elämäsi säästöjen tai muiden varojen kanssa jonnekin caymansaarille välittömästi kaupan jälkeen. Osakeyhtiö voi monilla keinoilla julistautua varattomaksi, jolloin sieltä ei saa takaisin senttiäkään, vaikka oikeusjärjestelmä jostain syystä ratkaisisi riidan ostajan hyväksi ja purkaisi kaupan tai velvoittaisi myyjää korvaamaan virheitä. Toistan: älä osta jos myyjä on yritys tai yhdistys tai vastaava delegaatio, jonka taakse ihmiset pystyvät piiloutumaan joutumatta koskaan vastuuseen ja korvausvastuuseen yhtään mistään. Tässä tapauksessa kiinteistön meille myyneellä sarjahuijarilla on parikymmentä yritystä, osakeyhtiöitä totta kai eli kiinteistökin on varmaan ollut vain yksi rahanpesuväline muiden joukossa. Asia selvisi vasta kaupan jälkeen. Ei tällaista odota kenestäkään myyjästä.
Kun miettii millaisen matkan olen tehnyt, miten huolellisesti perehtynyt jokaiseen kohdalle osuneeseen kiinteistöön, tehnyt valtavasti taustatyötä selvittäessäni monista paikoista tulevaisuuden hankkeet; kartoittanut tiedossa olevien tuulivoimaloiden, sähkö- ja voimalinjojen, kaivosten, tietoliikennemastojen ja muun myrkkyinfran sijainnit ja todennäköisimmät tulevaisuuden näkymät alueilla, selvittänyt kunnilta kiinteistöjen ja kaavoitusten tietoja, tehnyt tarkkoja kysymyksiä myyjille ja välittäjille paikkojen ominaisuuksista, on täysin absurdia että voi käydä näin kun on käynyt; kaksi täydellistä virheostosta. Se on niin käsittämätöntä että se ylittää kaikki pahimmankin pessimistikyynikon kuvitelmat.
Olen saatanan loppu kohta kolmen vuoden tauottoman paahtamisen ja koko elämäni tuhoutumisen jälkeen. Tein kolmen vuoden aikana enemmän töitä kuin sitten lapsuuden (hevoset&kottikärryt&talikko = orjatyövoimaa), ja koko omaisuus meni. Työnteko ei ole omalla kohdalla koskaan kannattanut, normaalisti ihmisille maksetaan työnteosta, taiteilija taas joutuu maksamaan siitä että saa tehdä töitä. Sivuhuomiona voisi mainita että jos en olisi onnistunut pitämään ensimmäistä ja viimeistä yksityisnäyttelyäni kesällä 2019, en olisi koskaan pitänyt sitä. Tiesin että silloin olisi ainoa tilaisuus, ja vedin hankkeen läpi täydellä raivolla. Yksityisnäyttely on valtava ponnistus kaikkien resurssien osalta, niin fyysisten, henkisten kuin taloudellistenkin. Se on mahdollista vain kerran elämässä. Siitä toipumiseen menee vähintään kymmenen vuotta. Sekin oli jo pohjalla uuvuttamassa ennen Oman Kodin ostamisprojektia. Näyttely kuuluu elämäni Top 5 saavutuksiin, kaikki fyysiset saavutukset menevät tietysti sen edelle. Yksityisnäyttely galleriassa on myös jotain, mitä isäni ei koskaan ”saanut” pitää, hän oli liian uhrautuvainen muiden ja perheensä hyväksi. Pitäessäni näyttelyn, tein samalla sen mikä isältäni jäi tekemättä. Harmi ettei isäni ollut todistamassa asiaa elävässä olomuodossa.
Matkani oli liian pitkä. Tarkoitus katosi matkalla. Ei riitä että Oman Kodin etsintä päättyi tuhoon, matkan varrella myös elinkeinoni, toimeentuloni ja Rakas Yritykseni riistettiin, varsinkin tänä vuonna on osunut kohdalla huijarikusipäähuoria ennen näkemättömällä tahdilla; ensin UAPin natsihuorat, sitten designhuorat, sitten Lappiin muuton jälkeen vielä kangaspuunatsihuorat. Luulin että aikoinaan lapsena ja nuorena hevosmaailmassa 15 aktiivivuoden aikana siellä olisin jo kohdannut ihmiskunnan pahimmat k*päät mutta ei (hevosmaailma pitäisi purkaa erikseen joskus, se paska voittaa tämän casen vaikkei uskoisi). Syrjintää, vähättelyä, mitätöintiä ja tuhoa liukuhihnalta. Joita en ole itse aiheuttanut. Olen ollut liikkeellä alun perin puhtain sydämin, lähtenyt innoissani toteuttamaan eri asioita ja mukaan mainittujen tahojen tarjoamiin tilaisuuksiin. Joka kerta vastassa on ollut seinät joka puolella ja täystyrmäys. En pysty kuvailemaan mitä vastaava kohtelu tekee ihmiselle. Muuta kuin jo mainittu kaiken kattava läpikatkeruus, suru ja päättymätön tuska.
Enää sydämeni ei ole puhdas, se on pysyvästi liattu. Maailma ei ole rehellisiä varten ja rakkaus ei voita pahuutta. Kirous on ja pysyy. Kaikki on tuhoutunut. Väärä ruumis ja käänteinen midaan kosketus ovat realisoituneet pahimmilla mahdollisilla tavoilla. Enää ei ole mahdollisuuksia yhtään mihinkään, ruumiini lisäksi myös nimeni ja yritykseni nimi on pysyvästi mitätöity, vääristely, vähätelty, liattu ja pilattu. Mitään ei ole jäljellä. Kroppa on myös alkanut osoittaa sairastumisen merkkejä, se on ollut vuosia liian kovilla tapahtumakokonaisuuden, jatkuvan piinan, paineen ja stressin takia.
Kauhuplantaasi sitten lopulta myytiin, kummitukset sisältyivät kauppaan ja heillä ei ole palautusoikeutta. Eivät ilmeisesti kuitenkaan näyttäydy tai ilmoita olemassaolostaan kaikille. Plantaasin kirous on poistunut kaupan mukana, päätin niin vaikkei henkistä voimaa olekaan vastaavaan toimintaan. Kiinteistö oli ominaisuuksiltaan poikkeuksellinen, vastaavia on markkinoilla vuosittain nollasta viiteen kappaletta, jos sitäkään. Syrjäinen ja häiriötön sijainti, täydellinen luonnonhiekkaranta, yli 20 ha maata ja metsää, omat maat ja kiinteistön rajoittuva järvi ovat kunnon ruoka-aittoja, rakennukset keskellä tonttia, harvassa paikassa naapurit voi ostaa ulos niin tehokkaasti, vaikka viereisille plänteille rakennettaisiin, naapurit – usein ne ihmiskunnan roskasta pahimmat – eivät siltikään pääse ihan viereen. Toivon että se on uusille omistajille hyvä paikka ja näyttää parhaat puolensa, toisin kuin minulle. Minulla ei ole paikkaan luopumispäätöksen jälkeen ollut oikein enää mitään tunnepuolta, olin siellä kuin vieraalla planeetalla. Kauhuplantaasikokemuksen jälkeen olen ollut entistä tarkempi paikkojen energioiden suhteen, ja se on kannattanut. Olen blokannut joitakin upeita paikkoja vain siksi että tunne ja energiat eivät ole olleet kohdallaan, näytöillä on tullut välillä ’plantaasifiilis’, ja tiedän että se on ollut oikea päätös, nykytilanteesta huolimatta.
Lähes kaikki muukin myytävissä oleva omaisuuteni on myyty. Olen vapaa Helsingistä. Lapista en poistu edes jalat edellä.
Näiden vuosien aikana tapahtuneet hyvät asiat voisi listata muutamalla rivillä, lähinnä luontokokemukset ovat olleet huippuja, niihin kuuluu myös ennätyspitkä puolen vuoden nakkeuintikausi luonnonvesissä, mitä ei ole tapahtunut koskaan aiemmin, en edes lapsena uinut ulkona kylmissä vesissä heti keväästä jäiden lähdöstä alkukauden avantoon asti. Taidetta en ole paljoa pystynyt tekemään kolmen vuoden aikana kuvaamista lukuun ottamatta, sitä joko tulee tai ei tule, se on taiteen ongelma, ei minun, sanoo taiteilija.
En ole umpikatkeruudesta huolimatta kokonaan menettänyt synkkää ja viistoa huumorintajuani; sarkasmini, parodiani, ivani ja ironiani saattaa vain olla aiempaakin pisteliäämpää. Ja olen tietysti entistäkin k*päisempi koska olen viimeiset kolme vuotta ollut tekemisissä lähinnä kiinteistövälittäjien ja juristien sekä kaikkien mainittujen psykopaattinatsisarjahuijarihuorien kanssa, on sentään aina välillä ihmisiinkin tullut törmättyä.
Kiinteistö- ja asuntokaupoissa ei ole suostumuksellisuutta, se on väkivaltaista penetraatiota puolin ja toisin, missä kaikki ovat häviäjiä. Siinä ostetaan ja myydään elämää - mikään ei vaikuta ihmisen elämään oman kehon jälkeen niin paljon kuin asuinpaikka ja -ympäristö.