Elämäni tuhoutui lähes täydellisesti, vuodet 2020 - 2021

Lyhyt versio: Alaotsikko.

Pidempi versio: Miten se tapahtui, 15 sivun tietoisku, oli niin pitkä juttu että piti jakaa kahteen osaan, tässä ensimmäisessä osassa vuodet 2020 - 2021 ---˃

Vuosi 2020

Lähdin liikkeelle hyvissä ajoin alkuvuodesta ja talvella ennen feikkipandemiaa. Tiesin että jotain on tulossa mutta en tiennyt mitä. Lisäksi oli pakko tehdä jotain koska en pystynyt enää elämään Helsingissä valosaasteessa sekä sähkösäteilyn ja diktaattoritaloyhtiön naapurihelvetin keskellä.

Suunnitelma oli täysin perus; ottaa kääpiöasuntolaina, laittaa siihen asti vakituisena asuinpaikkanani toiminut asunto vuokralle ja ostaa lainalla Oma Koti jostain korvesta. Yksinkertainen, täydellinen, helppo ja täysin toteutuskelpoinen suunnitelma. Onnistuisi keneltä tahansa cis-sukupuoliselta heterolta (yleisimmin biol. miehen kehoon syntyneeltä ihmiseltä), jolla on säännölliset tulot ulkopuoliselta työantajalta tai yhteiskunnalta. Mutta koska en ole varustettu em. ominaisuuksilla vaan sen sijaan sukupuoleton transu homppeli väärään ruumiisen syntynyt outsider-kinky-queer-fetissi-taiteilija omassa mikroyrityksessään säännöllisillä tuloilla… no, ei tarvitse selittää tämän enempää miksi lainaa ei irronnut huorapank (e) ilta, joiden asiakkaana olin ollut siihen asti lähes koko elämäni (ass-pankki tuli kuvioihin vasta myöhemmin mutta samalla ’ei anna’ sisällöllä, toim.huom.). Jos olisin samoilla köyhyysrajan tuloilla ollut ulkopuolisella työnantajalla, voi olla että olisin saanut jotain überminiatyyrilainaa. Suomessa niiiiin tuetaan yrittämistä ja itsensä työllistämistä. Asuntolainan saamattomuudesta alkoi päättymätön helvetti.

Elämäni tuhoutumisen päivämäärä on 13.3.2020.  Silloin huorapankki tuhosi kaiken, mitä olin siihen mennessä elämässäni tehnyt ja tulisin tulevaisuudessa tekemään tai jättämään tekemättä.

Olisin ollut valmis uhraamaan perseeni kapitalismille, jos olisin saanut normaalin asuntolainan ts. tekemään ruhollani lisäarvoa ulkopuolisen työnantajan pääomalle maksaakseni kääpiölainaa takaisin. Koska en saanut lainaa, enää ei tule kysymykseenkään että tekisin perseelläni rahaa yhtään kenellekään ulkopuoliselle enkä varsinkaan lisäarvoa riistokapitalismille. Tragikoomista asiassa on, että olisin tarvinnut vain muutaman kympin lainan. Yleensä ihmiset hakevat puolen millin lainoja, ja saavat ne myös heittämällä vaikka nollatuloilla, kunhan status on oikea ja vastaa kapitalistihuorien näkemystä maailmasta. Lainan takaisinmaksun kk-summa korkoineen olisi ollut 20–30 vuoden maksuajalla noin 100–200 €/kk, ja se olisi kestänyt korkojen nousun heittämällä. Siis kukkuu! Satanen kuussa ja pankki heitti pellolle. Näin riistokapitalismi toimii – köyhä ei saa mitenkään kasvattaa kokonaisvarallisuuttaan ja sosiaaliluokat halutaan pitää tiukasti erillään.

Pankit eivät koskaan häviä antaessaan lainoja; vaikka lainansaaja jossain vaiheessa elämäänsä päätyisi tilanteeseen, missä lainaa ei enää ole varaa maksaa takaisin, pankit saavat saatavansa aina takaisin ulosoton kautta, ja kiinteistön tai asunnon huutokauppamyynnillä pankit saavat rakkaat tuohihippusensa takaisin holveihinsa. Harvan kohteen arvo romahtaa aikojen saatossa niin paljon ettei pankki saisi siitä saataviaan revittyä keinoja kaihtamatta, koroista riippumatta. Suomen lainasysteemi on muutenkin täysin perseestä, Ruotsissa asuntolainoja ei ilmeisesti makseta lainanottajan elinaikana takaisin ollenkaan ja ”hyvinvointivaltio” kukoistaa.

Jos olisin saanut hakemani kääpiöasuntolainen, kokonaisvarallisuuteni olisi kasvanut reippaasti, ja tulevaisuuteni ja toimeentuloni olisi ollut turvattu loppuelämäni ajaksi. Asuntoni oli Helsingin parhaalla alueella ja sijainnilla, isot remontit taloyhtiössä tehty, sen vuokraaminen olisi ollut äärimmäisen helppoa tilanteessa kuin tilanteessa millä tahansa vuokrausmetodilla; pitkäaikaisesti, lyhytaikaisesti, airbnb-tyylillä, miten tahansa. Samassa taloyhtiössä oli myös autopaikka eli kombo oli täydellinen. Vuokratuloilla olisin maksanut sekä asuntolainan että osan elämiseni kuluista, summa olisi riittänyt helposti molempiin verojen jälkeen. Lisäksi omistukseni olisivat kasvaneet merkittävästi; siihen olisi sisältynyt asunto ja kiinteistö sekä muut silloin vielä olemassa olleet osakkeet. Omistin asunnon puoliksi, kiinteistö olisi tullut joko kokonaan tai osittain omiin nimiini. Näin kokonaisvarallisuuteni olisi ollut lopulta useita satoja tuhansia, vastaavia summia ei eläessä yleensä osu kohdalle ilman asuntolainaa. Sen sijaan että pankki olisi antanut heikolle ruholleni tämän mahdollisuuden elää omalla työlläni sekä vuokratuloilla ja kasvattaa samalla varallisuuttani, kapitalismi tuomitsi minut köyhäksi spurguksi roskalaatikkoon loppuelämäkseni – vain siksi, ettei statukseni täsmää tyypilliseen norminmukaiseen asuntolainan hakijaan ja saajaan.

Uteliaille, kyylille, vähättelijöille, mitätöijille, halveksijoille, kateellisille ja muuten vain vihollisille tiedoksi pääoman alkuperä, raha kun on tässä maassa tabu niin revitetään aihetta hieman: enimmäkseen vanhempieni omilla kehoillaan tekemä varallisuus, ja puoliksi omistuksia siksi että monttuun singonneen isäni jälkeensä jättämät asiat jaettiin tietyllä tavalla jäljelle jääneiden kesken. Lopultahan huijarit, juristit ja verottaja veivät kaiken ja kuolin köyhänä, syrjittynä, halveksittuna, mitätöitynä, vähäteltynä ym. ˂--- oma nekrologinsa on hyvä laatia jo eläessään testamentin lisäksi.

Asian tragikoomisuutta lisää vielä se, että lopulta sain tietää etten olisi edes tarvinnut yhtään mitään v*tun asuntolainaa, vaan henkilöllä, joka on ollut hankkeissani mukana, olisi ollut tarvittava summa käytettävissään elämäni pelastamista varten. Pankkien tavoin elämäni ja toimeentuloni turvaaminen ei tietenkään käynyt ko. henkilön mielessä vaan hänkin osallistui täysillä elämäni tuhoamiseen, ja halusi järjestelmällisesti viedä toimeentuloni.

Jos pelkästään nämä em. seikat eivät katkeroita pysyvästi, pitää olla joku saatanan pyhimys. Ja pahempaa oli ja on tulossa koko ajan.

Sitten keväällä 2020 tuli valepandemia, millä tuhottiin suurin osa tämänkin maan elinkeinoista, lukuun ottamatta lääketeollisuutta, päivittäistavarakauppoja sekä plandemian ylläpitämiseen tarkoitettuja toimintoja. Yleinen pienyritysten, yksinyrittäjien, itsensä työllistäjien ja taiteilijoiden alasajo veti myös oman eli perheyrityksemme toimeentulon vessasta alas piikkimafian ja eliitin juhliessa jälleen pienituloisten ja köyhien kustannuksella.

Vuonna 2020 osallistuin sentään kahteen taidenäyttelyyn, viimeisiin elinaikanani. Valepandemian jälkeen olin totaalisesti Persona Non Grata, ja nykyisin ei ole enää mitään mahdollisuuksia järjestää mitään tapahtumia ja näyttelyitä missään koska raha ei kelpaa tilojen vuokraajille, kun se tulee väärästä lähteestä ja varsinkin väärästä kehosta.

Jatkoin Oman Kotini etsintää huorarunkkaripankeista huolimatta. Suunnitelma muuttui alkuperäisestä täydellisestä siihen, että joutuisin menettämään toimeentuloni, elinkeinoni ja tulevaisuuteni eli myymään käteiskassani ts. asuntoni, että voisin ostaa kiinteistön – Kodin. Tuhoon tuomittu ja kammottava suunnitelma jo alun perinkin, ja kaikki tuho myös toteutui myöhemmin.

Aloitin kiinteistötrippaamaan aktiivisesti keväällä ja kesällä, kun Uudeltamaalta pääsi taas normaalisiti liikkumaan laittomien ja ihmisoikeuksia rikkoneen rajoitushässäkän jälkeen.

Tässä välissä voi mainita että etsin Omaa Kotia ja samalla uusia toimitiloja yritykselle täysillä 2 ½ vuotta vuosina 2020 - 2022, se oli lähes kokopäivätyötä ja panostin siihen kaikkeni viimeisillä voimillani.

Löysin täydellisen kiinteistön heti 2020 kesällä, se oli juuri etsimäni tyylinen; pitkälti omavarainen talo yhteiskunnan järjestelmien ulkopuolella, riittävästi maata sekä tarpeeksi hyvä hiekkaranta ympäri vuoden uimista varten. Talo oli melko uusi, sitä oli pidetty pumpulissa ja nuoltu 24/7/365, se oli parhaiten ylläpidetty paikka ja sisäilmaltaan tervein mitä olen tähän mennessä nähnyt ja kokenut. Talossa oli aurinkopaneelit ja aggregaatti, jotka oli vuosien varrella viritetty huippuunsa, niin kuin muutkin kiinteistön järjestelmät. Talossa oli puulämmitys, kaikki perusasumiseen tarvittava infra, kaksi kerrosta sekä riittävästi neliöitä omaan tarpeeseeni. Ylläpitokulut olivat 0 € + kiinteistövero + jätemaksut + vakuutukset (+ aggregaattiöljy sähkön kulutuksen mukaan). Lukija voisi nyt haukkoa vähän aikaa henkeä ja miettiä miten vastaavat nollaylläpitokulut ovat edes mahdollisia – on ihan äärimmäisen harvinaista että peruskulut on järkevillä ratkaisuilla pystytty minimoimaan. Ja sen jälkeen iskeä nyrkillä ilmat pihalle, kun uusi, seuraavat 20–30 vuotta remonttivapaa, ylläpitokuluiltaan lähes ilmainen kiinteistö ei kelvannut pankeille. Sanoinko jo olevani katkera? Tämän kiinteistön menettämisen jälkeen katkeruus alkoi toden teolla syöpyä jokaiseen soluuni. Kauppa kariutui lopulta myös muuhun kuin pankkeihin, em. hankkeissani mukana olevaan henkilöön sekä kiinteistön myyjiin. Se oli sukutila, millaisesta ei niin vain luovuta. Kiinteistöllä oli kolme välittäjää 2 kk aikana, välittäjän tiheille vaihtumisille oli poikkeuksellisen järkevät selitykset mutta ainoastaan ensimmäinen välittäjä olisi kyennyt tekemään kaupat, kaksi muuta olivat jotain junioreita, jotka olivat ihan kuutamolla kaupanteosta (sanaa juniori ei pitäisi käyttää halventavasti mutta kuvaa niiden tyyppien toimintaa täysin). Tämän paikan menettämisen jälkeen ei ollut oikeastaan enää mitään tehtävissä, vastaavia ei yksinkertaisesti ole olemassa ellei itse rakennuta, jos silloinkaan.

En edes muista enää mitä tein loppuvuoden 2020, iskut olivat jo silloin niin raskaita, epäusko ja shokki jäivät pysyviksi olotiloiksi. Ai niin, oho unohtui, saatana, suunnittelin ja lanseerasin oman kynttiläbrändini. Joka oli ollut mielessä noin 15-vuotiaasta asti. Sekin vähäteltiin, mitätöitiin ja lopulta tuhoutui myöhemmin natsihuorien hyökätessä sekä minun että yritykseni kimppuun. Mutta se oli vasta edessä.

Vuosi 2021

Jatkoin etsimistä. Potentiaalisia kiinteistöjä eli koteja tuli ja meni. Yhteensä trippasin 2 ½ vuoden aikana kiinteistöjen perässä tuhansia kilometrejä autolla ja junalla, enimmäkseen yksin, yleensä etelästä pohjoiseen ja siltä väliltä sekä takaisin. Kävin yhteensä yli 50 paikassa, en jättänyt yhtäkään vähänkään hakukriteereihini sopivaa kiinteistöä katsomatta. Olin täysin omistautunut ja sitoutunut hankkeeseen. Joku voisi vielä joskus arvostaa tätä.

Miksi jouduin etsimään ja käymään läpi niin monia paikkoja? Koska kukaan ei suostunut myymään minulle mitään koska statukseni ostajana oli väärä, vähintään epätyypillinen. Osa välittäjistä ja myyjistä oli asiallisia, osa vähätteli avoimesti. Raha ei tunnetusti kelpaa, kun se tulee väärästä lähteestä ja varsinkin kun se tulee avoimesti väärästä kehosta ja identiteetistä. Löysin useita upeita paikkoja, joista myös useampaa yritin ostaa tosissani. Tein tarjouksia, aina joku myyjän ja välittäjän agendaan paremmin sopiva vei tulevan Oman Kotini nenäni edestä. Useita kertoja. Miten vastaavaa edes voi kestää? Varsinkin kun on liikkeellä yksin ja joutuu kestämään surun, tuskan ja menetykset pääosin itsekseen. Vain muutama ihminen tietää hieman millaisen matkan olen joutunut asian osalta tekemään, ja on osittain jakanut suruni ja tuskani, kiitos heille.

Joukossa oli myös kiinteistöjä, jotka olivat siinä hintaluokassa, etten olisi välttämättä joutunut myymään asuntoani tumppukapitalismin vetäytymisestä huolimatta eli olisin voinut toteuttaa alkuperäisen suunnitelmani, pitää asuntoni ja ostaa silti kiinteistön. Ne paikat eivät kuitenkaan olleet minulle myytävänä. Kaikki saatanan keskituloiset, keskimääräiset, hajuttomat, mauttomat, umpineutraalit alienistit (lue: lapsiperheet) vievät kaltaisiltani ihmisiltä tuhkatkin pesästä. Sellaisia vastaan ei kiinteistö- ja asuntomarkkinoilla voi kilpailla mitenkään, ei edes rahalla. Syrjintä ei tietenkään tullut yllätyksenä, sen mittakaava vain oli äärimmäinen ja järjetön.

Sitten vihdoin, 2021 keväällä, yritin ostaa yhtä paikkaa. Ensimmäisen tarjouskierroksen jälkeen asiat menivät päin helv. myyjien kanssa. Kyseessä oli yksityinen myyjä, toisinaan yksityisten myyjien eli ihmisten kanssa on helpompi tehdä kauppaa kuin välittäjien, välillä taas toisin päin. Tässä tapauksessa oli liian suuri ero kommunikointitavoissa sekä kaupanteon järjestelyissä ettei asia edennyt. Sitten hankkeessani mukana ollut henkilö tuli hätiin ja laittoi myyjille luun kurkkuun, ja kaupat tapahtuivat kesällä.

Kunhan ensin oli selvitty huijarijuristien riistoyrityksiltä. Koska olimme eri paikkakunnilla, käytimme kaupanteossa edustajaa, ja halusin siihen hommaan juristin varmistamaan etuni ja sen etteivät myyjät yritä huijata viime metreillä. Sitä ennen juristin palveluita oli jo käytetty helvetillisillä summilla kiinteistön tietojen ja ominaisuuksien sekä kauppakirjan tarkistamiseen (hyvä juristi voi säästää valtavasti asiakkaidensa varoja, huono vie helvettiin, molempia on matkan varrella koettu). Kaupanteko meni juhannuksen jälkeen perinteiseen kesäloma-aikaan, jolloin suurin osa juristeistakin oli onnellisesti kirmaamassa luxuskesälaitumilleen, kun joku transu lähestyi kiinteistöasioissa. Yksi riistoämmäoletettu yritti kyniä kymmenenkertaisen summan edustajana toimimisesta, pyysin tarjouksia useilta tahoilta, ja muut antoivat suunnilleen saman summan. Joten yksi ohje tähän väliin; kilpailuta juristin palvelut, hinnoissa ja palveluiden laadussa saattaa olla käsittämättömän suurta heittoa. Aihealueensa tunteva ja skarppi juristi kysyy toimeksiantajaltaan asunto- ja kiinteistökauppaan liittyen spesifejä kysymyksiä, ja tuo esiin sellaisia kauhuskenaarioita, joita et itse ikinä tajuaisi miettiä vaikka jyystäisit Maakaarta itseksesi jossain puskassa 24/7.

Kauppa saatiin kaikkien vaikeuksien jälkeen tehtyä. Luulin että olin kaiken helvetin jälkeen saanut vihdoin Oman Kodin, ja pääsisin sinne elämään enemmän tai vähemmän onnellisesti ainakin useamman vuoden ajaksi sekä harjoittamaan osittaista pakotettua omavaraistaloutta koska pankit olivat riistäneet toimeentuloni ja elämäni, niin kuin aiemmin kuvailin. Omavaraistalous ei ole minulle mikään maailmanpelastamismissio vaan nimenomaan pakotettu käytännön seikka. Eikä sekään lopulta toteutunut. Omavaraistaloutta ei omalla kohdalla koskaan tule, ainoastaan minimaalinen ruokaomavaraisuus on mahdollista saavuttaa ja pelkästään marjojen osalta 50–90 % sijainnista ja vuodesta riippuen. Mitään energiaomavaraisuutta ja muuta ei ole eikä tule - no, se olisi ollut pitkälti mahdollista siinä paikassa, minkä olisin alun perin ostanut, jos se vain olisi suostuttu minulle myymään.

Joka tapauksessa, kuvittelin että matkani oli saanut jonkinlaisen tarkoituksensa ja päätöksensä. Vielä mitä. Olin ostanut kauhuplantaasin.

Tästä aiheesta riittäisi juttua vielä pidemmästi kuin mitä seuraavaksi messuan; tiivistettynä kiinteistöllä kummitteli. En ole koskaan aiemmin enkä sen jälkeen kokenut mitään vastaavaa mitä koin siellä. Enkä halua kokea samaa enää ikinä missään koskaan mitenkään. Kokeilkaa itse asua kummituskiinteistöllä.

Ensimmäinen visiittini kauhuplantaasilla kesti noin 1 ½ viikkoa, se oli muutaman päivän suunniteltua lyhyempi. Nukuin joka yö aina vain vähemmän, ja viimeisenä yönä en enää ollenkaan. Sen jälkeen häivyin hotelliin nukkumaan. Palasin takaisin asuntooni Helsingissä toipumaan. Asuntoa ei ollut silloin vielä myyty koska mukana oleva henkilö oli saanut lainan kauhuplantaasin ostoa varten. En minä. ˂-- eri arvoista? Eeeiii ollenkaan, ei jumalauta mitä riistokapitalismipaskaa. Hyvä puoli että asuntoni oli ko. järjestelyn takia silloin vielä olemassa.

Pyysin apua muutamalta taholta kummitusongelman selvittämiseen. Koko kummitusskene heitettiin alueelta ulos, energiat kevenivät selvästi ainakin hetkellisesti käsittelyn jälkeen mutta koska kummitukset olivat todennäköisesti savolaisia, ne palasivat (paikka ei ollut savossa mutta liian lähellä ja historia oli savopainotteista). Savolaiset nyt eivät voi mitään sille että kun samat geenit ovat tuhansia vuosia sukupolvesta toiseen kiertäneet ne kaikki savon alueen satatuhatta järveä, saarta, niemeä, lahtea ja mäkeä, sen jälkeen ei voi olla muuta kuin umpikiero. Mutta vielä savolaisia kummituksia, huoh. Joillekin elämä antaa enemmän kokemuksia kuin viitsisi kokea.

Kiinteistöllä oleillessani tuntui kuin tupa olisi ollut täynnä. Tilat olivat muutenkin rakennusten osalta liian pienet tarpeisiin nähden, vaikka maata ja huippuhiekkarantaa olikin sitten reippaasti. Kummituspalvelu löysi talosta 5 kummitusta, 15 maanläheistä vainajaa sekä pihapiiristä vanhaa pelko- ja kauhuenergiaa, jotka paikallistuivat luultavasti sota-aikojen tapahtumiin ja vielä maakirouksen. En ala avaamaan termejä sen enempää, jos aihe kiinnostaa, voi googlata esim. Esko Jalkanen Luonnonvoimat Yhdistyksen. Se mikä minuun tarttui, oli pelko- ja kauhuenergia. En ole koskaan kokenut mitään vastaavaa, selittämätöntä kauhua. Ja olen kuitenkin erakkona tottunut olemaan, elämään ja liikkumaan yksin paikassa kuin paikassa, myös pimeässä. Kauhuplantaasilla kokemani kauhu ylitti kaiken inhimillisen kestokyvyn, se oli tiheää, läpitunkevaa, hyökkäävää ja hyvin läsnä olevaa. Kiinteistön alue oli tiheänään henkiä. En ole selvännäkijä mutta jokin selvätuntoisuus on ollut olemassa varmaan aina. Huomasin tämän kokemuksen jälkeen että sen lisäksi ettei minun ja fyysisien näkyvän maailman välillä ole mitään suojamuuria, vaan kaikki menee suoraan läpi eli olen äärimmäisen herkkä toisten ihmisten ja paikkojen energioille, sama on myös henkimaailman kanssa – mitään puolustusmuuria ei ole. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen raju kohtaamiseni henkimaailman kanssa. Se päättyi kirkkaasti häviööni. Kummitukset heittivät minut kiinteistöltä ulos.

Voiko vastaavasta edes toipua? Luulee löytäneensä helvetillisen etsinnän jälkeen kodin, ja törmää k*päisten ihmisten lisäksi vastaavalla ominaisuuksilla varustettuihin henkimaailman tapauksiin.

Ensimmäisen kauhuvisiittini jälkeen olin pääkaupunkiseudulla pari viikkoa. Mietin voinko palata. Päätin palata ja kokeilla vielä kerran uudestaan koska kiinteistön energioita oli käsitelty, ja muutos oli selvästi aistittavissa jo ensimmäisen visiittini lopulla, kun tilaamani kummitusten käsittely oli tapahtunut. Ilmiö ei ollut plaseboa koska en tiennyt milloin käsittely tapahtuisi, luulin että siihen menisi vähintään päiviä tai viikkoja palvelun tilaushetkestä mutta se oli tapahtunutkin hyvin pian, ja kiinteistöltä pois ajaessani energiat tuntuivat keventyvän normaalia poisajamista enemmän (pahat energiat voimistuivat tai helpottuivat noin 30–50 km säteellä kiinteistöltä). Jälkeen päin sain tietää, että käsittely oli tapahtunut juuri silloin kun tunsin energioiden kevenevän. Se joka ei usko henkimaailmaan, ei tarvitse uskoa mutta kun omalle kohdalle osuu, pitäkää tämäkin juttuni mielessä. Heille, jotka tietävät nämä ilmiöt, tämä on peruskauraa.

Lähdin siis takaisin kauhuplantaasille. Olin nyt paremmin varustautunut, ja tiesin myös ettei tarvitsisi pelätä niin paljoa koska olin saanut apua asian kanssa. Päätös kiinteistön myymisestä ilmestyi itsekseen ja täysin luonnollisesti hyvin pian, muistaakseni päivän tai parin jälkeen toisella visiitilläni. Ei tarvinnut miettiä enempää, paikka oli minulle väärä tai minä olin väärä paikalle, joten luopumispäätös oli helppo, vaikka se oli karmea ja katastrofaalinen epäonnistuminen pitkän matkan ja aiempien katastrofien ja epäonnistumisten jälkeen. Paikka oli paperilla lähes täydellinen mutta livenä lopulta kammottava. Jotkut ihmiset ja paikat eivät vain sovi yhteen.

Olin toisella visiitillä kiinteistöllä pari viikkoa, ja aloin järjestelemään myyntiä sekä kiinteistön vuokraamista, jos myynti pitkittyisi. Toisella visiitillä en sentään paljoa laihtunut, toisin kuin ensimmäisellä, jolloin kummitukset olivat juoksuttaneet minua 1 ½ viikkoa ympäriinsä ja doupanneet kaloreitani ts. olin koko ajan liikkeellä koska tekemistä oli paljon, alue oli iso ja en pystynyt syömään normaalia määrääni. En ole ikinä omin voimin ilman kummitusavustusta laihtunut niin nopeasti niin paljoa. Se oli huippua. Ainoa mitä olisin kiinteistöllä voinut tehdä, jos olisin pitänyt sen, olisi ollut perustaa sinne jokin ’laihduta kummitusten avulla’ palvelu, hmmppp. Ja olisin voinut rekisteröidä sen tavaramerkiksi, patentoida ja viedä jenkkilään, siellä hörhöily on potenssiin miljardi myös bisneksenä, ja olisin elänyt elämäni loppuun rikkaana ja onnellisena jne. Ehkä kauhuplantaasi antoi minulle tällaisen mahdollisuuden, mitä en käyttänyt. Huvittavaa että olin lähes koko kauhuplantaasilla oleiluni ajan kaikin puolin erittäin terve, ei juuri mitään kipua ja kroppa kiitti ulkoilmasta, sadonkorjuun marjatarjonnasta sekä sähkösäteilemättömyydestä ja valosaasteettomuudesta.  

Kiinteistöllä oli jo jouduttu fiksaamaan paikkoja asumiskelpoisiksi, ja eteen tuli mm. täydellisesti epäonnistunut juomavesikaivon pumpun vaihto, mikä saastutti kaivon, ja aiheutti lopulta 10K kaivoremontin että vedestä saatiin taas juomakelpoista. Kiinteistö saatiin vuokrattua nopeasti, ja vuokralaiset joutuivat kärsimään vedettömästä ympäristöstä monta kuukautta, mistä olen ikuisesti pahoillani koska kaivoveden käyttökelvottomuus talousvetenä ei ollut selvillä vielä vuokrasuhteen alkaessa. Kaivoremontista pitäisi kirjoittaa oma juttunsa, sekin oli jälleen yksi järjetön ja tarpeeton case, jonka aiheuttivat ”ammattilaiset” ts. täysin puhdasvesihygieniasta pihalla olleet urakoitsijat. Muuten asiat kuitenkin järjestyivät yllättävän hyvin ja kiinteistö pysyi vuokralla pidempään.

Palasin tokan visiitin jälkeen takaisin Helsinkiin, missä asuntoni edelleen oli toisen henkilön lainan ansiosta olemassa. Asuntoni tyhjentäminen kesti lopulta kaksi vuotta. Se ei vain suostunut tyhjenemään mitenkään vaikka vein sieltä koko ajan tavaraa pois vuokraamaani varastoon enkä tuonut uutta tavaraa tilalle. Jälkeen päin on selvää että asunto ei halunnut luopua minusta ja koska se oli ollut enemmän tai vähemmän Kotini yli 15 vuotta, se yritti pelastaa elämäni kun kukaan eikä mikään muu sitä tehnyt. Asunto oli jämähtänyt minuun ja minä siihen. Yksiöstä ei voi muuttaa pois niin vain, ainakaan silloin kun se on täynnä tavaraa. Ensin pitää järjestää itselleen väliaikainen asunto tai muu majoitus. Sen jälkeen asuntoa tyhjennettäessä ensimmäisenä pitää koettaa saada huonekalut pakattua ja ulos. Se on jo pelkästään melkein mahdotonta pienissä tiloissa, kun tavaroita ei voi yhtään siirrellä ilman että koko systeemi sekoaa – jos liikutat yhtä tavaraa, oli se kuinka pieni tahansa, dominoefekti ulottuu läpi koko asunnon, ja liikkuminen siellä on sen jälkeen äärimmäisen vaikeaa mistään muuttokuorman järjestelystä puhumattakaan. Huonekalujen pois vienti kuitenkin onnistui. Vasta sen jälkeen pääsin pakkaamaan laatikoita, joita oli 26m2 yksiössä noin sata. Kukaan ei tiedä miten se on mahdollista! Ja miten olin mahtunut asumaan hyvin tuolla tavaramäärällä. Se olikin tilaihme asunto. Asunnon tyhjentäminen oli kunnon blondishakkia. Mitä en tee toiste vaikka pysyisinkin aitona punageenisenä blondina.

Asuin pätkittäin useammassa väliaikaisessa vuokra-asunnossa sekä hotelleissa lyhytaikaisesti tämän parin vuoden kiinteistötripin ja asunnon tyhjentämisen aikana, ja välillä taas takaisin omassa asunnossa muuttokuorman seassa. K*päiset vuokramarkkinat sekä saatanan lähettiläät eli vuokra-asuntojen välityspalvelut tulivat liiankin tutuiksi. Yksityiset vuokranantajat olivat kyllä pääsääntöisesti tosi korrekteja ja ymmärtäväisiä, heille kiitokset. Mutta mainitut vuokranvälityspalvelut… tsiisus. Esimerkkeinä Forenom (yritti pokkana vuokrata siivouskomeroita, joissa puolet tilasta vei särisevä, säteilevä ja kiljuva sähkökaappi, 1500 - 3000 €/kk hintaan), Hiisi Homes (mainostaginsa #painuhiiteen pitää täysin paikkansa; yrittivät tehdä identiteettivarkautta ja heittää hotellista/asunnosta pihalle kalastelemalla kuvaa henkilötodistuksesta parin yön normaalin hotellimajoituksen takia ilman että varausehdoissa oli mainittu vastaavasta pelleilystä yhtään mitään, käyttävät myös huoneiden ovissa lukkoina jotain ”Pandoran-lipasta”, jonka edessä pitää suurin piirtein hyppiä volttia että ovi aukenisi, kammottavin, brutaalein, stressaavin ja esteellisin paikka missä olen koskaan majoittunut, hyi saatana) ja WeHost (asunnot tasoltaan vaihtelevia mitä sattuu paskaa, majoituin lopulta äärisäteilevässä sähköhelvetissä, missä mikään ei toiminut, osa valoista ei mennyt päälle ollenkaan, osa meni itsekseen päälle ja pysyi päällä päiväkausia ilman että niitä sai sammutettua, hälytykset menivät huvikseen päälle milloin mistäkin, seinät puhuivat englantia, ilmeisesti asunnossa oli Alexa tai Siri tms. vakoilujärjestelmä, asunnossa oli myös tappajamodeemi, mikä säteili saatanasti, melkein pyörryin kun menin sähkökaapin lähelle, poikkeuksellisen asiantunteva ja aktiivinen isännöitsijä sai modeemin onneksi pois päältä koska huoltoyhtiö ei kuulemma olisi voinut tehdä asialle mitään koska asunnon sähköjärjestelmät olivat jotain ihan extremeä, talon katolla oli tietoliikenneantennit ja tukiasemat ym., nimesin asunnon salakuvausasunnoksi sen sekopäisten sähköjärjestelmien takia, en todellakaan olisi yllättynyt jos asunnon omistaja oikeasti salakuvaisi vuokralaisia jatkuvalla syötöllä).

Miten tällainen liukuhihnapaskahyökkäys on edes mahdollista?! Ja aina vain pahenee. Nyt päästiin vasta alkuun.

... jatkuu seuraavassa osassa Vol. 2 ...